Tuulensuojalevytys ja villoitus

Jossakin vaiheessa näytti, että tontilla ei oikein tapahdu mitään. Syyksi paljastui se, että Paroc oli mokannut jotenkin villatoimituksen ja tilauslappu oli jäänyt pöydälle. Alunperin villojen piti tulla toissaviikon alussa, mutta ne tulivat sitten vasta viime viikon tiistaina. Urakoitsija alkoikin sitten vime keskiviikkona villoittamaan ja tuulensuojalevyttämään seiniä. Homma eteni sujuvasti seinä / päivä tahdilla ja tuli valmiiksi tänään.

Tässä vaiheessa voi jo todeta, että urakoitsija tekee kyllä hyvää jälkeä. Ainakaan toistaiseksi ei ole oikeastaan mitään huomautettavaa. Ehkä sen verran, jos jotakin täytyy kaivaa, niin "kurkihirren" ja kahden tukitolpan väliltä jäi höyrynsulkumuovi laittamatta. En tiedä, miten sen saa höyrytiiviiksi, vai aikovatko he vielä ujuttaa muovin siihen (vaatisi tosin ankkuripulttien poiston ja kurkihirren tunkkaamisen). Mutta kaiken kaikkiaan toimintaa leimaa laatu ja jälki on erinomaista. Eli rakennuttajan ei tarvitse olla vahtimassa, että asiat tehdään edes sinnepäin, vaan voi huoletta luottaa urakoitsijaan.

Kelitkin ovat suosineet rakentajaa, vaikka välillä lunta onkin pyryttänyt. Eli villoitus ja levytys on kuitenkin saatu tehtyä käytännössä täysin kuivissa olosuhteissa, eikä villojen kastumista ole tarvinnut pelätä. Mitä nyt lauantaina tuli sen verran lunta, että piti käydä sitä harjailemassa pois villoittamattomasta osasta, jotta ne olisivat kuivina tämänpäiväistä villoitusta varten.

Itsellä on ollut viime päivinä kiire asioiden järjestelyssä, kun yhtä aikaa tahtoo pukata turhan monta hommaa. Eli pitäisi vetää kiireen vilkkaa iv-putkia yläpohjaan, autotalli pitäisi saada alulle ja piippukin muurattua. Lisäksi putki- ja sähkötöiden aikatauluja pitää sovitella. Jossakin vaiheessa pitäisi lisäksi ottaa taas kaivinkone pihaan, eli puhdistamon upotus ja porakaivon renkaiden paikalleenlaitto sekä pihan eteenpäin vientiä pitäisi suorittaa.

Tänään pihaan tuli piippu- sekä iv-tarvikkeet. Huomiselle olen sopinut Kinnusen Timon kanssa piipun muurauksen ja tämä päivä menikin sitä valmistellessa. Eli purin tiililetkat pihasta sisälle taloon ja osa tiilistä katolle saakka sekä valmistelin muuten muurausta (betonimylly sisälle, vettä lämpiämään ja sitä rataa). Onneksi urakoitsija lainaa loistavan kätevää alu-telinettään, joten katollekin pääsi mukavasti suoraan telineen päältä. Katolla on siis tällä hetkellä kattotiilien ruoteet paikoillaan, joten ilman suurta riskiä sinne pääsi kipuamaan. Meinaan, jos talossa olisi ollut jo tiilikate päällä, olisi tiilien vienti katolle jäänyt kyllä tässä kelissä tekemättä. Tosin, jos Heljä olisi ollut tontilla, tuskin olisi minua katolle päästänyt :)

Huomenna on siis sitten piipunmuurausurakka. Saa nähdä, kuinka siitä selvitään. Toivotaan, että tulee valmiiksi asti huomisen aikana. Samalla suunnitellaan Timpan kanssa jo uunia, eli kerrotaan meidän idea ja katsotaan mitä Timppa tuumaa. Ajatuksena meillä on ollut tehdä hyvin pelkistetty takkaleivinuuni, jossa olohuoneeseen päin on takka ja ruokailutilaan 90-asteen kulmassa leivinuuni. Koko kompleksista pitää tulla riittävän iso ja varaava, jotta riittää talon lämmittämiseen. Muodoltaan uuni olisi käytännössä kantikas ja pinta tulisi varmaan rapattuna/slammattuna, ehkä antiikkilaastilla.

Lämmitysmuodon kanssa on muuten edelleen tullut jahkattua ja vihdoin olen tehnyt lopullisen päätöksen, eli sähkökaapelit lattiaan. Ei siis mitään tulevaisuuden varauksia, vaan tehdään investoinniltaan halpa ja käyttökuluiltaan kallis :) Tämän rinnalle ilmalämpöpumppu, jossa kaksi sisäyksikköä, toinen yläkertaan ja toinen alakertaan. Ilpillä saa sitten hoidettua myös jäähdytyksen. Eli ilppi tasaa sitten sähkönkulutusta ja hoitaa myös uunin lämmön paremman jakaantumisen.

Autotallin nosto-oven hankinta vie aikaa. Tavalliseen tapaan tulee kilpailutettua hieman liikaakin, kun yrittää löytää jostakin kohtuuhintaisen oven. Jännä homma, että standardikokoa olevan oven saa nettikaupasta alle viidensadan, mutta jos koko hieman poikkeaa tai tulee muu kuin valkoinen, hinta yli tuplaantuu. Eli alle tonnilla ei tunnu ovea löytyvän. Ei viitsi kuitenkaan laskea oven korkeutta, koska muutoin sinne ei mahdu pakettiautoa / pikkubussia.

Tässä vielä muutama kuva työvaiheista:

Parin päivän jälkeen näytti tältä. Eli seinä per päivä -tahtia mentiin alusta loppuun. Urakoitsija laittoi "ikkunat", eli ikkuna-aukkoihin muovit, jotta lumi / vesi ei sada enää sisään. Olivat muuten ihan tarpeelliset lumituiskussa!

Kolmannen päivän jälkeen. Tässä kuvassa näyttää hieman hassulta johtuen siitä, että kolme pientä ikkunaa on levytetty umpeen. Avataan sitten, kun ikkunat tulevat.

Villaleikkuri on erittäin pätevä apu villoituksessa. Minun ei tosin tarvitse villoittaa juuri mitään (lähinnä autotallin ja varaston väliseinä), mutta ammattimiehille tuosta on iso apu. Ja jälki on hyvää.

Kannoin tiiliä tänään sisälle. Niitä oli mukava könytä tikkaita pitkin yläkertaan :). IV-putket olisi voinut jättää vaikka ulos katokseen, nyt ne ovat ehkä hieman tiellä.

Kaikki tuulensuojalevytykset ja seinien villoitukset valmiina.

Säältä suojassa

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, melkein kuukausi. Jostain syystä, kun ei itse ole tontilla / raksalla (kai sitä voisi jo raksaksi kutsua tässä vaiheessa) käynyt hommissa juuri lainkaan, ei ole sitten myöskään aktivoitunut tänne blogin puolelle. Talon pystytys on ihan mukavassa mallissa, ns. säältä suojassa, eli katto on aluskatteella vuorattu ja kattotiilien ruoteetkin on jo paikoillaan. Yhtenä lauantaina kävimme hieman aloittelemassa polttopuukasan pienentämistä. Alkuun siinä vasta päästiinkin, mutta hyvä edes niin.

Pystytys lähti käyntiin hieman suunniteltua myöhemmin, johtuen puhtaasti huonoista keleistä syyskuun alkupuolella. Kun vettä satoi kuin aisaa melkein joka päivä lähes kaksi viikkoa, ei urakoitsija viitsinyt lähteä levittelemään puutavaraa sateeseen. Itsekään en halunnut kiireellä hommaa pilata, joten sovittiin, että aloittavat, kun kelit paranevat.

Pystytys alkoi oikeastaan toden teolla sitten viikon 38 lopulla. Urakoitsija kävi ensin torstaina hieman laittamassa paikkoja valmiiksi, eli löi alajuoksut paikoilleen, sahaili runkopuita mittoihin jne. Perjantaina sitten runko tulikin ihan hyvälle mallille, eli pystyrungot olivat päätyseinien yläosia vaille lähes valmiina ja kantavien väliseinien runkojakin oli jo valmiina.

Seuraavan kerran kävin tontilla pyörähtämässä tiistaina, jolloin talo alkoi oikeasti näyttämään jo talolta, eli sinä päivänä oli nosteltu ristikot katolle ja niiden kanssa alkoi ulkomuoto jo hahmottumaan. Tässä vaiheessa talon koko alkoi myös näyttämään hieman isommalta. Eli perustusvaiheessahan sitä katseli, että tähänkö kaikki pitäisi mahtua. Kun runko oli pystyssä, alkoi katsella, että olisikohan vähempikin riittänyt. No, ei arvostella keskeneräistä työtä vaan katsotaan sitten lopussa, onko tilat juuri meille sopivat vaiko liian suuret (tuskin ainakaan liian pienet).

Homma eteni mukavasti ja taisi olla jo 30.9., kun aluskate oli laitettu paikoilleen ja ruoteet lyöty jo toiselle lappeelle. Sen jälkeen oli taas muutaman päivän tauko, kun urakoitsija oli toisella työmaalla. Viime viikon alussa homma eteni taas, eli katosten rungot tulivat valmiiksi ja säältä suojaan nekin. Sen jälkeen on ollut taas taukoa työmaalla tai ainakaan juuri näkyvää ei ole tullut, kun olen iltaisin käynyt vilkaisemassa tilannetta.

Kävin viime lauantaina pystyttämässä vihdoin työmaakopin. Eli sain työmaakopiksi elementeistä kasattavan hökkelin, joka on mainio asia, eli saa työkalut ja muut lukkojen taakse, eikä tarvitse enää auton perässä raahata. Pari hyllyäkin nikkaroin koppiin, jotta ei säilytystilana olisi pelkkä lattia. Vuoren Markus kävi auttamassa kopin pystytyksessä, kiitos vaan!

Tänään ajelin tontin ohi ja huomasin, että puutaapelin päällä ollut peite oli lähtenyt tuulen mukaan. Olin sitonut peitteen naruilla maahan ja nyt peite oli sitten viimein pettänyt kovassa tuulessa (tänään tuuli tosi kovaa puuskissa). Täytyypä huomenna käydä korjaamassa peite ja tehdä kiinnitys tällä kerralla kunnolla.

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen vihdoin valinnut LVI-urakoitsijan, eli Putkiasennus Juha Toikkanen Oy, josta sain hyviä suosituksia.  Porakaivon vesinäytteiden tuloksetkin tulivat ja helpotus oli suuri, kun suolaa ei vedessä ollut. Rautaa oli hieman yli normin (0,5 mg/l, kun suositusmax on 0,4 g/l), mutta se pitäisi ilmeisesti olla kohtuuhelppo saada pois ja lisäksi saattaa vielä tasoittua ajan kanssa. Tämä johtaa sitten siihen, että maalämpöä ei ainakaan tässä vaiheessa tule ja saatanpa vielä kallistua halvimpaan sähkölämmitykseen, eli sähkökaapeleihin. Näiden rinnalle tulisi sitten ns. split-mallinen ilmalämpöpumppu, eli yhdellä ulkoyksiköllä toimii kaksi sisäyksikköä.

Lopuksi kuvia runkopystytyksestä:

Ensimmäisenä päivänä urakoitsija aloitteli alajuoksun asennuksella ja runkopuiden pätkimisellä. Tuo bitumihuopa tuossa perustusten päällä on muuten radonkatkoa varten. Kaikki ei sitä ilmeisesti laita, mutta kun kerran suunnitelmassa oli, niin laitetaan. Se ei tässä vaiheessa paljoa maksa vaivaa, mutta myöhemmin sen lisääminen on hiukan hankalampaa.

Tilanne toisen päivän jälkeen.

Tilanne neljännen päivän jälkeen. Nyt alkaa jo näyttää talolta.

Tilanne 6.10. Oleskelupuolen katos vielä puuttuu toisesta päädystä. Sekin on kirjoitushetkellä jo valmis, mutta kuvaa en ole vielä napannut. Katoksen kantava liimapuupalkki jääkin ilmeisesti näkyviin, mikä on pieni yllätys. Tai kuvien mukaanhan se jääkin, mutta en ollut sitä aiemmin hoksannut. No, ehkä tuon saa jotenkin huomaamattomaksi.

Välipohjan palkisto on jämerä. Kantavia väliseiniä on niin paljon, että alakerran väliseinärungot ovat lähes valmiit jo tässä vaiheessa. Talon sisällä ei jää näkyviin yhtään liimapuupalkkia, mikä on mielestäni erittäin hyvä saavutus ja hyvä asia muutenkin. Helpottaa sisustamista. IV-suunnitelmat menevät tosin tuon palkiston takia uusiksi ja IV-putkitukset ovat osittain aika haasteellisia tehdä. Eli palkkien läpi ei kai saa mennä, jonka vuoksi esim. kodinhoitohuoneessa joudutaan ainakin osittain tekemään katolle alaslasku.

Täytöt valmiina = hengähdystauko

Nyt voi hieman huokaista, nimittäin helpotuksesta. Paikat on saatu kuntoon sillä tavalla, että talon urakoitsija pääsee tekemään töitä ja me voimme hetkeksi hengähtää. Tosin vielä pitää järjestellä asioita, mm. hankkia autotallitarvikkeet sekä valita lvi-urakoitsija. Se on nimittäin vielä sopimatta.

Routaeristeiden asennusta

Olimme siis viime viikon lauantaina tontilla tekemässä viimeisiä routaeristeiden asennuksia. Kun saavuimme tontille kymmenen maissa, muurarit Heikki ja Jimppa lopettelivat juuri väliseinäperustusten muurausta. Eli se valmistui mukavasti aamun aikana. Olimme lauantaina tontilla n. kuusi tuntia ja saimme sen verran aikaiseksi, että talon ympärille tuli loput routaeristeet asennettua. Näin oli mestat valmiina maanantaiksi, kun kaivinkone tuli taas pihaan. Autotallin edusta jäi vielä lauantaina kesken, eli jotakin jäi maanantaillekin. Lauri oli mukavasti auttelemassa lauantaina, emmekä olisikaan ilman apua saaneet hommaa riittävän pitkälle.

Tässä pari kuvaa lauantailta:

Jeremia ja Lauri lapioivat hiekkaa.

Routaeristeiden asentaminen on mukavaa, mutta hidasta puuhaa, varsinkin nurkissa, kun täytyy tehdä palapelinä.

Väliseinien perustukset tulivat valmiiksi. Uunin alle tehtiin harkkokorotus ja päälle tulee vielä lattiavalu. Kantava seinänpätkä ja piippu tosin muurataan harkkojen päältä suoraan. Kuvassa näkyvät putkenpätkät (vai yksikö niitä vain näkyykin) ovat radonputkien läpivientejä.

Lapsityövoimaa hyväksikäyttäen siirtyivät lattiaeristeet talon toiselle sivustalle. Tämä sen vuoksi, että talon tien puoleinen sivu voidaan tasoittaa rakennustarvikkeita ym. varten.

Sisä- ja ulkotäytöt

Maanantaina pidin lomapäivän, jotta pääsin avuksi täyttöjen tekoon. Kävin ensin aamuseitsemältä tekemässä tilannekatsauksen ja sovimme miesten kanssa, miten edetään. Välissä kävin lääkärissä hakemassa jalalle tuomiota. Olihan se jo vähän paremmassa kunnossa, eikä tarvitse piikkiä.

Palattuani takaisin, oli talon sisätäytöt jo tehty, tosin täryttämättä, joten en saanut kuvaa radonputkistosta, mutta eiköhän se ole siellä ihan oikein. Autoin parhaani mukaan, eli tärytin sisätäyttöä sekä kävin välillä tekemässä autotallin edustan routaeristykset. Hommat edistyivät sillä tavalla hyvin, että pääsimme jo iltapäivällä asentamaan viemäriputkia eteenpäin, joten saimme pihan siltä osin paremmin valmiiksi. Veimme samassa kanaalissa viemäriputken sekä sade- ja salaojaputkien purkuputket. Eristimme putket routaeristeellä, jotta vältymme jäätymiseltä ja lisäksi, jotta puhdistamoon menevä vesi olisi mahdollisimman lämmintä. Puhdistusprosessi toimii nimittäin sitä paremmin, mitä lämpimämpää vettä siinä on. Nyt siis tarvitsee enää upottaa ja asentaa puhdistamo, mutta sen aika on myöhemmin.

Hankin jo edellisellä viikolla tontille kaivonrenkaat, mutta niitä emme ehtineet sentään asentaa. Päivän aikana porakaivomiehet kävivät tuomassa puhdistuspumpun, joten pääsimme aloittamaan porakaivon puhdistuspumppausta. Puhdistaminen on hyvä tehdä heti porauksen jälkeen, jotta kaivosta lähtisi mahdollisimman hyvin porausjäte pois. Tässä tapauksessa, kun kaivo on niin syvä, eivät puhdistuspumpun letkut yllä pohjalle asti, mutta porakaivomiesten mukaan pitäisi silti puhdistua, kun vesi vaihtuu. Luotetaan siis ammattilaisiin.

Päivän aikana kaivinkonemiehemme Norosen Mika sai tehtyä ulkotäytöt tosi hyvälle mallille, eli talon ympäripuoliset tasoitukset ovat jo lähes valmiit. Lisäksi autokatokseen saatiin murskepinta, eli senkin pohja alkaa olla lähes valmis. Koska täry oli saatavilla, tärytin saman tien autokatoksen pohjankin tukevaksi. Sovimme, että jatkamme hommaa lokakuun aikana, jolloin pyritään muotoilemaan pihan muodot valmiiksi, asentamaan kaivon renkaat sekä puhdistamo ja lisäksi pitäisi kaivaa saunan pohjat valmiiksi. Sitä ennen pitäisi saada pihasuunnittelija käymään, jotta on sekin mietittynä valmiiksi. Se jääköön Heljän huoleksi.

Kävin vielä yhtenä iltana leikkaamassa sokkelin sisäpuolisesta styroxista viisteen pois, eli muutoin lattiavalu olisi tullut toisen pystystyroxin päälle vain muutaman sentin paksuisena. Nyt tulee hieman tukevampi ratkaisu.

Autotallin edustan routaeristeet. Ajoluiskan valun alle laitetaan vielä finfoamit, eli sinistä eristettä.

Sisätäytöt tulivat valmiiksi ja tärytettyä.

Melkoinen putkiviidakko. Salaojaputkeen tehtiin haara, joka viedään porakaivolle, eli saadaan porakaivon huoltokaivo pysymään kuivana ja pintavedet pois porakaivosta.

Ulkotäytöt saatiin hyvälle mallille. Tästä on hyvä rakentaa! Tästä kuvasta alkaa vasta tajuta, kuinka suuri korkeusero tontilla loppujen lopuksi onkin. Eli puutaapelin yläpinta on nyt pihan alapinnan tasolla ja samaan aikaan pihan takalaidasta kallion viereltä on otettu vajaa metri maata pois.

Porakaivon puhdistuspumppu asennettuna kaivoon. Autokatokseen saatiin jo murske lähes oikeaan tasoon ja se tärytettiin tukevaksi.

Porakaivon puhdistusta

Teimme kuluneen viikon aikana puhdistuspumppausta pari kertaa päivässä. Keskiviikkoiltana vesi oli jo kirkkaan näköistä ja maistoin vettä hieman. Kovin pahalta vesi ei maistunut, tosin jotakin pientä sivumakua vielä oli. Mielestäni ainakin hieman raudan makua. Soitin torstaina kunnan terveystarkastajalle ja sovimme, että hän käy perjantaina ottamassa vesinäytteet suola- ja rautapitoisuuden tarkistamiseksi. Ajattelin, että suolapitoisuus pitää tutkia tässä vaiheessa, jotta voimme päättää, tehdäänkö kaivosta vesi- vai lämpökaivo. Terveystarkastaja lupasi tulokset jo ensi viikolle, joten silloin olisimme viisaampia.

Perjantaina terveystarkastaja kävi sitten ottamassa näytteet ja maistoi samalla vettä. Hän sanoi, että suolaa ja rautaa vedessä ei tunnu olevan liikaa, niiden pitäisi kuulemma maistua heti. Suola on hänen mukaansa ainoa, joka käytännössä estää kaivon käyttämisen vesikaivona. Muut haitat saa kohtuuhinnalla suodatettua pois. Eli tässä vaiheessa näyttää hieman valoisammalta tilanne. Odotellaan siis tuloksia.

Tuumausta lämmitysmuodosta

Tässä vaiheessa voisin todeta, että olen viime aikoina kirjoitellut lähinnä siitä, mitä tontilla on tapahtunut. En ole juurikaan kirjoittanut eri asioista, jotka ovat mietityttäneet ja joita on pitänyt yrittää ratkaista. Päällimmäisenä tällaisia asioita ovat viime aikoina olleet lämmitysmuodon valinta sekä lvi-urakoitsija.

Lämmitysmuotoa olen pohtinut todella paljon ja yrittänyt saada vahvistusta, mihin päätyisi. Mikäli porakaivosta ei saada vesikaivoa, kallistunemme maalämmön suuntaan. Mikäli siitä saadaan vesikaivo, ovat vaihtoehdot käytännössä suorasta sähkö(kaapeli)lämmityksestä edelleen maalämpöön ja kaikkea siltä väliltä. Minulle on tarjottu erilaisia ratkaisuja, kuten vesikiertoista lämmitystä hybridikattilan kera, johon voisi myöhemmin kytkeä muun lämmönlähteen sähkön lisäksi, esim. maalämmön tai aurinkopaneeleita.

Koska jo talon suunnittelussa on huomioitu mahdollisimman hyvä lämmön jakautuminen, eli siis, että takkaleivinuunin lämpö jakautuisi mahdollisimman hyvin joka paikkaan, olisi kaikista edullisin ratkaisu päätyä sähkökaapeleihin. Tässä on tietenkin se huono puoli, että lämmitysmuotoa ei sitten vaihdeta kovin helposti, vaan ollaan siinä kiinni vuosikymmeniä. Toisaalta, koska talon jäähdytyksen vuoksi hankitaan joka tapauksessa ilmalämpöpumppu, onko mitään järkeä laittaa rinnalle sitten maalämpöä? Itse uskon nimittäin, että nykyisillä eristepaksuuksilla ja talomme ratkaisuilla lämmitys pitäisi pystyä hoitamaan hyvin pitkälti leivinuunilla. Tämä vaatii toki sitten ahkeraa uunin lämmitystä, eli paukkupakkasilla vähintään parin päivän välein, lämpimämmillä keleillä harvemmin. Ja lisäksi leivinuuni ei tietenkään lämmitä käyttövettä lainkaan. Toisaalta, aurinkopaneeleilla saisi käyttövettä lämpimäksi, mutta ne ovat vielä tänä päivänä mielestäni turhan kalliita, eli maksavatko ikinä itseään takaisin.

Tästä päästäänkin tietenkin siihen kysymykseen, joka lämmitysmuotoa valittaessa tuntuu olevan aina päällimmäisenä, eli takaisinmaksuaika. On hieman ristiriitaista, että lämmitysmuotoa valittaessa lasketaan investointia ja käyttökuluja euron tarkkuudella yrittäen päästä käsitykseen, milloin mikäkin lämmitysmuoto maksaa itsensä takaisin. Samaan aikaan kuitenkin talon sisustuksessa ja varustelussa tehdään monia kalliita ratkaisuja, joissa ei mietitä takaisinmaksuaikaa. Vai oletteko kuulleet, että joku miettisi, kuinka nopeasti keittiön kivitasot maksavat itsensä takaisin? Tai poreamme? Tai viimeisen päälle kalliit lattialaatat tai parketit? Näistä meille on tulossa todennäköisesti vain kivitasot keittiöön, eli edellisessä talossa totesimme ne ehdottomasti niin toimivaksi, että niistä emme luovu.

Yritän siis sanoa, että käytän ihan älyttömästi aikaa ja hermoja lämmitysmuodon valintaan, koska samassa yhteydessä "kuuluu" miettiä takaisinmaksuaikoja jne. Samaan aikaan kuitenkin saatamme "tuhlata" rahaa asioihin, jotka eivät ikinä maksa itseään takaisin. Pitäisi vaan ehkä luottaa omaan intuitioonsa, eli päätyä sähkökaapeleihin :) Siihen rinnalle voisi sitten panostaa hieman lisärahaa ilmalämpöpumppuun ja ottaa kahden sisäyksikön malli, eli lämmitys (ja jäähdytys) hoituisi vielä tehokkaammin. Katsotaan nyt mihin päädytään.

LVI-urakointi

LVI-urakoitsija on siis myös edelleen valitsematta. Ongelmana on ollut osittain se, että lvi-firmat eivät ehdi tehdä tarjouksia. Heillä menee niin lujaa, eli töitä riittää, että eivät ehdi tehdä uusia tarjouksia. Lisäksi itselläni on lomien loputtua aika ollut niin kortilla, että en ole pystynyt potkimaan asiaa eteenpäin. Yhden tarjouksen olen saanut ja se tuntuu sen verran arvokkaalta, että tuskin päädyn siihen. Tämä asia pitäisi kuitenkin ratkaista mahdollisimman pian, jotta hommat eivät jää siitä kiinni. Pitää yrittää edistää asiaa ensi viikolla.

Sisätäyttöjä, ulkotäyttöjä ja väliseinien perustuksia sekä sähköt ja porakaivo

Pahoittelen pitkää viivettä taas kirjoituksessa. Vajaassa kahdessa viikossa on tapahtunut asioita hitaasti mutta varmasti. Ja tuntuu, että joka ilta sitä on saanut olla tontilla. Jaanpa tässä taas muutamaan osaan kirjoituksen, niin on helpompi hahmottaa, mitä on tapahtunut.

Osa 1. Sisä- ja ulkotäytöt

Viime viikon tiistai- ja keskiviikkoiltoina tein Heljän, Jeremian ja Adalmiinan kanssa patolevyjen asennuksen. Tiistaina aloitettiin homma tekemällä Jeremian kanssa autotallin anturaan viiste. Tämä onnistui huomattavasti vaivattomammin, kuin taloon tehtäessä, kun hoksasin oikean tekniikan. Eli lapiolla laastia anturan päälle ja lapiolla vedin sitten viisteen. Viisteen teon jälkeen asennettiin talliin sisäpuolinen EPS-eriste. Lopuksi aloiteltiin hieman taloon patolevyjen asennusta. Patolevyjen asennusta jatkettiin keskiviikkoiltana, jolloin saatiin talon osalta valmiiksi ja tallikin melkein valmiiksi. Patolevyjen asennus onnistui muuten kohtuullisen mukavasti, mutta tallissa jäi parin metrin pätkältä uupumaan. Hain sitten lisää pienen pätkän Meltexiltä, josta sai patolevyä metritavarana ja asentelin sen torstai-iltana loppuun. Tai virallisesti ei saanut, mutta yksi rulla oli vioittunut, josta sitten leikkasivat. Olin jo aiemmin ostanut Tissarin Heikiltä häneltä jääneen rullan lopun, mutta niin vain kävi, että vielä jäi vajaaksi.

Patolevyjen asennus oli siis kohtuullisen helppoa. Nurkissa tein parista palasesta ensin ylimääräiset siivut anturan nurkan yli ja täyden levyn leikkasin vain alaosastaan halki ja siitä nurkan yli. Adalmiina oli keskiviikkoiltana patolevyn asennuksessa oikein mukavasti apuna, kun Heljä ei päässyt auttamaan. Keskiviikkoillan lopuksi heittelin sadevesiputkia ja rännikaivoja suurin piirtein paikoilleen, jotta Norosen Mika sai aloitettua hommaa torstaina.

Jeremia auttoi styroxien laitossa.

Ja viisteen teossa.

Autotallissa loppui patolevy kesken katoksen takaseinällä. Meltexiltä haettu oli hieman eri väristä.

Viime viikon torstaina ja perjantaina kaivinkonemies eli Norosen Mika kera apumiehen kävi tekemässä sisätäytöt ja ulkotäytöt niin pitkälle valmiiksi, kuin pystyivät ja ehtivät. Asensivat siis sadevesiputket sekä routaeristeet aika pitkälti valmiiksi. Itse en työkiireiden vuoksi ehtinyt kuin vasta illalla paikalle, paitsi perjantaina lähdin ajoissa töistä ja pääsin avuksi. Torstaina pitkän päivän päätteeksi (miehet olivat tontilla n. 12 tuntia) oli talon sisätäyttö niin valmiina kuin sen sai (eli jäi odottamaan väliseinien perustuksia) ja autotallin sisätäyttö tuli valmiiksi. Lisäksi olivat aloitelleet jo ulkotäyttöjä ja tehneet sadevesiputkien asennuksia.

Sisätäytöt tässä vaiheessan niin valmiina kuin pystyy olla ja ulkotäytöt hyvällä mallilla. Mika sai kaverinsa kanssa hyvin aikaan. Lisäksi helpotti mukavasti hommaa, kun saivat harkot ja muurauslaastin nostettua koneella sokkelin sisäpuolelle.

Perjantaina konemies kavereineen lähti tontilta jo iltapäivällä, jonka vuoksi jätin työpäivän kesken ja lähdin avuksi. Minun piti nimittäin saada puhelinkaapelin suojaputki narutettua, jotta se saadaan samaan kaivantoon sähkökaapelin kanssa. Perjantaina miehet tekivät routaeristeiden asennuksia ja ulkotäyttöjä ja saivatkin niin hyvin valmiiksi, että ainoastaan talon toinen pääty ja nurkat jäivät tekemättä. Nurkat sen vuoksi, että minun pitää ensin jatkaa salaojakaivoja ja vasta sitten saadaan styroxit nurkissa kuntoon. Aivan lopuksi kaivettiin sähkökaapelille oja tolpalle asti, josta sähköyhtiön miehet tulevat sitten myöhemmin tekemään asennuksia. Samaan ojaan tuli siis puhelinkaapelin suojaputki.
 
En ainakaan vielä ota puhelinliittymää, koskapa se on tällä hetkellä aivan poskettoman kallis, n. 1 800 euroa, kun se vielä reilu vuosi sitten oli vajaa 200 euroa. Hinta lähes kymmenkertaistui toissa keväänä (saman tyyppisen hinnankorotuksen tekivät ainakin Elisa ja Sonera). Ajattelin, että katsotaan, miten langattomat tekniikat kehittyvät tai sitten jos otetaankin kupariliittymä (eli siis puhelinliittymä), niin nyt on suojaputki sitä varten maassa. Suojaputken vien tekniseen tilaan liittämällä nyt maahan kaivetun hieman kapeamman suojaputken jo aiemmin sokkelin alta vietyyn leveämpään suojaputkeen.

Lauantaina jatkoin päivän aluksi salaojakaivot sopivaan korkeuteen, jotta eivät jää liian alas pintamaan alle. Heljä askarteli samalla yhteen nurkkaan styroxit. Sen jälkeen aloitettiin väliseinien anturoiden tekoa. Autotallin salaojakaivoon kurkistaessa huomasin, että siellähän on vettä. Eli salaojat toimivat! Samalla katsoin, että onpa sameaa vettä. Kokeilin kepillä ja kaivon pohjalle olikin kertynyt jo sakkaa aimo kerros. Jostakin salaojiin falskaa siis savea. Täytyy muistaa tämä tarkistaa, ennen kuin kaikki ulkotäytöt tehdään valmiiksi.

Osa 2. Väliseinien anturat

Perjantaina sovin jo väliseinien anturan betonitoimituksen tiistaiaamulle, joten lauantain ja maanantain aikana oli sitten vuorossa anturamuottien teko. Ne olivatkin yllättävän työläitä johtuen siitä, että antura nostetaan sokkelin anturan tasalta loivasti ylös ja sitten keskellä taloa muurataan vain pari harkkovarvia. Loppujen lopuksi anturamuotitus onnistui melko kivuttomasti jo valmiita muotteja hyödyntämällä, eli pilarianturoiden lyhyet muotinpätkät sopivat erinomaisesti porrastuksen muoteiksi. Pieni moka sattui leivinuunin/piipun alusen muotituksessa, eli alunperin sen piti tulla ylemmäksi, mutta koska en muistanut tästä mainita konemiehille, jäi sisätäyttö liian alas. Nostin tasoa viiden sentin finfoamilla ja tehdään sitten kahdenkymmenen sentin harkkokorotus, jolla saadaan taso lähelle lattiapintaa. Lattiavalu hoitaa sitten lopun.

Leivinuunin / piipun alunen. Tämän anturan päälle tehdään harkkokorotus, jonka päältä muurataan ensin yksi kantava seinänpätkä sekä myöhemmin piippu ja takka-leivinuuni. Kuvan ottamisen jälkeen on toki lisätty raudoituskorokkeet, eli raudoitus on n. puolivälissä valua.

Anturoiden porrastus onnistui kohtuuvaivalla pilarianturamuottien avulla. Vaikka oli tässä raudoituksineen silti ihan kiitettävästi värkättävää.

Lauantai-illan pimeys tuli jo päälle, kun käsikopelolla tein raudoituksia. Raudoitusta jatkoin maanantai-iltana Jeremian kanssa ja sainkin kaikki valmiiksi juuri ennen pimeän tuloa. Tiistai-aamuna tuli betoniauto kahdeksalta ja tehtiin valu. Hieman meinasi porrastuksissa käydä köpelösti, eli betoni pursui alaosassa yli ja koko ajan tuli päältä lisää. Piti antaa hieman jäykistyä ennen kuin alkoi tasoittelemaan ylempiä tasoja. Tällä kertaa betonia oli riittävästi ja sitä jäi jopa yli n. 200 litraa.

Anturat valettuna ja tasoiteltuna.

Tiistaina pidin raksahommista vapaapäivää, kun syksyn sählyvuorot taas alkoivat. Sählyä pelatessa alkoi polvi vähän oireilemaan. Olin kolauttanut sen jonakin päivänä kipeästi sokkelin reunaan ja se vähän ärtyi. Keskiviikkona oli sitten koko polvi turvonnut ja vettä täynnä. Lääkäri määräsi painesidettä ja lepoa. Tämä nyt vähän rajoittaa sitten elämää, eli keskiviikon yritin pysyä poissa raksalta, mutta torstaina oli pakko käydä purkamassa anturamuotit, jotta muurarit saavat väliseinien perustukset muurattua. Palkkasin siis taas Muhosen Heikin ja Tapperin Jimpan muuraamaan. Tällä jalalla olisi harkkomuurauksen harjoittelu mahdotonta.

Muuraus menee sadekelin vuoksi lauantaille, joten liikaa ei jää aikaa muurauksien kuivumiselle, kun Norosen Mika tulee tekemään sisätäytöt loppuun jo maanantaina. Täytyy tehdä täyttöjen tiivistys varovasti, jotta vasta muuratut väliseinien perustukset eivät petä. Otin maanantain vapaaksi, jotta voin olla hommassa apuna.

Osa 3. Porakaivo

Keskiviikkona tuli vihdoin kauan odotetut Porakaivoliike Kallioniemen miehet tontille. Tai itse asiassa toivat porausauton jo tiistai-iltana tontille valmiiksi ja aloittivat porauksen aamulla. Katselimme siinä sopivan paikan tontille ja he aloittivat hommaa. Oli puhetta, että n. puolen päivän maissa olisivat ehkä valmiita, jos vettä löytyy kohtuusyvyydestä. Lupasivat soitella, jotta voin tulla paikalle katsomaan, kuinka kaivon huuhtelupumppu toimii. Naapurissa vettä oli löytynyt ekan kerran jo 50 metristä ja kaivo oli lopulta porattu 90 metriin. Niinpä odotin, että meidänkin tontilla vesi löytyisi suurin piirtein samoista syvyyksistä. Yhden maissa ei ollut kuulunut vielä mitään, joten lähdin töistä kotiin ajatellen, että kohta soittavat kuitenkin. Tontille päästyäni totesivat, että 63 metriä on porattu, eikä ole yhtään tullut vettä. Maata oli ollut ennen kalliota 12 metriä, joten vaikka vieressä on näkyvä kallio (nousee siis parin metrin seinämänä ylös), sukeltaa kallio kuitenkin todella alas. Kallio oli vieläpä niin tiivistä, että painehuuhtelua ei pystyisi tekemään.

Painehuuhteluhan tehdään, jos vettä ei meinaa löytyä tai veden tuotto on huono. Se vaatii kuitenkin ilmeisesti hieman rikkonaista kalliota ja kun meillä ilmeisesti oli vain täyttä tiivistä kalliota, ei sitä pystyisi tekemään. Poraus jatkui ja jatkui vaan, kävin välillä kotona ja taas myöhemmin uudestaan tontille. Siinä vaiheessa oli porattu yli 120 metriä ja oli ihan yhtä kuivaa. Taas lähdin pois ja myöhemmin tulin taas uudestaan. Vettä oli vihdoin löytynyt 163 metrin syvyydestä! Aivan kauheasti vettä ei ollut tullut, mutta olivat päättäneet lopettaa porauksen siihen ja katsotaan ajan kanssa, kuinka vettä alkaa tulemaan. Eli mikäli vettä ei siitä tulisi riittävästi, tehtäisiin vesipainehalkaisu, jonka pitäisi edesauttaa vedensaantia.

Kallioniemellä on maksimiveloitus vesikaivossa 150 metriä, joten kaikkia metrejä minun ei tarvitse maksaa. Joka tapauksessa kaivo tulee n. tuplasti kalliimmaksi kuin olin ajatellut (kuka käskee aina budjetoida alakanttiin?). Se tosin on pienin murhe, eli ongelmaksi noin syvästä kaivosta tulee monesti veden laatu. Yhdellä tutulla tehtiin Vuonteelle (n. 3,5 kilometriä Lievestuoreelle päin) 150 metrin kaivo ja siinä tuli suolavettä. Eli on jotain jääkaudenaikaista merenpohjaa ja siellä suolavesitasku. Heillä tehtiin betonitulppa kaivoon muutaman kymmentä metriä ja tehtiin sitten painehalkaisu. Itse pelkään nyt, että meilläkin tulee suolaista vettä.

Eihän siinä mitään, ei tarvitsisi sitten lisätä keittoon suolaa, mutta kun siitä on muuten lähinnä haittaa. Eli kaikki vesikalusteet yms. ruostuu pilalle pesukoneita myöten eikä vesi käytännössä ole juomakelpoista. Huonolla tuurilla meillä on siis 163 metriä syvä suolavesikaivo! Ja vielä huonommalla lisäksi rautakaivo(s), eli ilmeisesti mitä syvemmälle mennään, sitä todennäköisempää on, että vedessä on kaikkea ylimääräistä, mitä ei välttämättä pitäisi laittaa suuhun ja vesikalusteisiin. Jos näin on, minun ei tarvitse enää arpoa, tehdäänkö taloon maalämpö. Eli maalämpökaivon syvyydeksi on mitoitettu 140 metriä, joten tuo 163 metriä syvä kaivo riittäisi paremmin kuin hyvin. Täytyy vielä kuitenkin toivoa, että vesi olisi hyvälaatuista.

Tsekkasin kaivon syvyyttä ensin torstai-iltana pudottamalla pienen kiven kaivoon. Putoamisaika ennen molskahdusta oli 2,5 sekuntia. Tai siis pudottamisesta kului 2,5 sekuntia, ennen kuin molskahduksen ääni tuli ylös. Laskepa siitä sitten, kuinka syvällä vesi oli. Vedenpinnan syvyyden määrittäminen on siinä mielessä tärkeää, että tiedetään kaivon vedentuotto. Perjantaina yritin selvittää kaavaa, jonka perusteella voisi laskea vedenpinnan syvyyden. Tässäpä yksi kaava, jonka löysin: http://www.rautavaara.fi/koulut/oppima/tkurssit/ftkmalli.html

Perjantai-iltana kävin tontilla katsomassa talon urakoitsijan kanssa paikkoja, mihin ottavat tavaroita ja miltä osin pihaa pitää vielä tasoitella. Samalla kurkistin taas kaivoon ja huomasin, että vedenpinta olikin jo näkyvissä. Mittasimme pinnan ja totesimme, että vedenpinta on nyt 4,2 metriä maanpinnasta. Eli kaivossa on vettä lähes 160 metriä. Kun kaivon halkaisija on 165 mm, tarkoittaa tämä sitä, että kaivossa on n. 3,4 kuutiota vettä. Ja kun porauksesta oli tasan kaksi vuorokautta, on veden tuotto siis yli 1,5 kuutiota / vuorokausi, ainakin tässä vaiheessa. Täyttää siis Kallioniemen vesitakuun 1 000 litraa / vuorokausi, joten painehalkaisua ei tarvitse tehdä ainakaan tässä vaiheessa. Veden laatua kun vesitakuu ei kata, joten Kallioniemen osalta homma on selvä. Vesitakuun pituutta en tosin tiedä, enkä hoksannut kysyä, eli jos vesi loppuu puolen vuoden päästä, onko vesitakuu vielä silloin voimassa.

Porakaivoauto työssä. Tässä vaiheessa vielä hymyilytti.

Porauksesta tulee jätteenä aimo kasa kivituhkaa (n. 3,5 kuutiometriä). Tuuli kävi onneksi metsään päin, joten kivituhka ei sotkenut paikkoja pahemmin.

Osa 4. Sähköliittymä

Keskiviikkona tuli porakaivomiesten lisäksi Voimatelin miehet, tai oikeastaan mies ja nainen, tekemään sähköliittymän asennusta. Eli vetivät parin tolpan päästä kaapelit lähinnä meidän tonttia olevalle tolpalle ja siitä alas ja tontin rajalle, johon meidän hommaama syöttökaapeli oli tuotu edellisviikolla. Sähkömies kävi sitten iltapäivällä tekemässä jatkoksen, joten sähköt olivat mittarointia ja kytkentää vaille valmiit.

Torstaina sähköyhtiö kävi sitten tekemässä kytkennät ja mittaroinnin, joten sähköä oli vihdoin saatu tontille. Sähköliittymä tuli reilu kaksi viikkoa myöhässä, joten vakioviivästyskorvaukset pitäisivät olla reilu 700 euroa. Vattenfallilta varoittivat jo tosin, että todennäköisesti vetoavat kesän myrskyihin, eli olisi ylivoimainen este taustalla. Itse ihmettelin takaisinpäin, voiko tosiaan heinäkuun myrskyt vaikuttaa vielä syyskuussa. Eli jonkinlainen vääntö asiasta tullee vielä.

Sähköliittymän asennukset pääosin tehtynä. Tällä mallilla ne ovat vieläkin, milloin lie viimeistelevät.

Muuta

Huomenna pitäisi mennä tontille tekemään loput routaeristykset valmiiksi, jotta saadaan maanantaina tehtyä myös ulkotäytöt valmiiksi. Onneksi Lauri lupautui avuksi, koska itse en tällä jalalla pysty kyllä kyykkimään.

Eli homma jatkuu edelleen tiiviisti, mutta kohta saa onneksi hieman hengähtää, kun saadaan paikat talon urakoitsijalle valmiiksi. Pitää sitten jossakin vaiheessa alkaa höyryämään autokatosta eteenpäin, jotta saa siihen lattianvalun samalle päivälle talon lattian valun kanssa. Kunhan nyt ehtisi puutavarat kilpailuttamaan ensin. Kattotuolit on jo tosin tilattu ja ne tulevat syyskuun lopulla.

Sokkelit valmiina ja tasoitettuna

Viime tiistaina sain täydennyskuorman betonia autotallin anturaan, joten saatiin sekin sitten valettua valmiiksi. Hintaeroa itse myllytetylle betonille tuli 70 euroa, joten en viitsinyt angiina päällä alkaa sekoittelemaan. Lisähintaa laskentavirheestä tuli kaiken kaikkiaan 150 euroa. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.

Soitin K-Rautaan ja ihmettelin heille, miksi viemärin tarkistusputkesta puuttuu jokin osa. Eli teleskooppiputken yläpuolinen osa ei mene tiiviisti alapuoliseen putkeen. Selvisi, että "pojat" olivat toimittaneet väärän alaosan meille. No, muuten hyvä, mutta kun se on jo upotettu paikoilleen. He lupasivat, että sen voi kyllä vaihtaa, eli ei auttanut muu kuin kaivaa tarkistusputki ylös.

Laukaan Rautiasta soitti viikolla ja kyseli, miten kävi perustustarviketarjouksen kanssa. Sanoin, että muuten oli ihan samoissa K-Raudan kanssa, mutta styroxi oli yllättävän kallista (K-Raudan hinta routa-styroxille oli reilu 40 euroa / paketti ja Rautian hinta yli 60 euroa). Myyjä ihmetteli, kuinka K-Rauta voi tarjota niin halvalla. Selvisi, että Rautian hinta olikin kuutiohinta, ja pienen laskutoimituksen jälkeen totesimme, että Rautian kautta styroxit olisivatkin tulleet pari sataa euroa halvemmaksi. Olin vain kiireessä katsonut, että onpa kallista styroxia ja tilannut tavarat K-Raudasta. No, katsotaan seuraavan kerran sitten uudestaan...

Sain sovittua sokkelin muurausurakankin. Alun perin olin siinä harhakuvitelmassa, että muuraisin itse sokkelit ja korkeintaan palkkaisin muurarin ollen itse apumiehenä. Todellisuus on kuitenkin kuvitelmia ihmeellisempää ja niinpä totesin, että kun kesälomatkin tuli lusittua, ei muuraus minulta onnistu. Palkkasin Tapperin Jimpan ja Muhosen Heikin muuraamaan sokkelit ja se oli kyllä viisas veto. Oli ilo katsella, kun ammattilaiset tekivät hyvää jälkeä ja sokkelit tulivat valmiiksi nopeasti. Itse en olisi millään pystynyt tuota urakkaa tekemään. Jimppa ja Heikki aloittivat keskiviikkona talon sokkelista tehden pitkän päivän ja alla tulos:

Mukavalla mallilla. Ammattilainen osaa suunnitella tuon tekemisen viimeisen päälle. Ihmettelin, miksi nuo harkot pitää tuohon päälle nostaa pystyyn. Siitä se valkeni, eli ne on siitä kätevä kaataa suoraan paikoilleen. Talon sokkeli muuten meni siinä mielessä mukavasti, että yhtään harkkoa ei tarvinnut leikata, vaan meni täysillä harkoilla.

Jimppa ja Heikki jatkoivat parina iltana ja autotallin tulivat tekemään lauantaina. Myös pilariharkot he muurasivat lauantain aikana. Itse mittailin pilareiden paikat ja yllättävän lähellä ne olivat. Kahta pilarin anturaa siirsin hieman rautakangen avulla, jotta menivät paremmin paikoilleen. Lopulta Jimppa ja Heikki olivat myös parin pilarin raudoitukset tehneet uudestaan, jotta saivat oikeille paikoilleen.

Lauantai olikin sitten pitkä päivä ja yritimme tehdä asioita niin paljon eteenpäin kuin pystyimme. Aamupäivä meni hieman hohhaillessa ja harkkoja kantaessa. Lisäksi purin anturalaudoitukset talon
ympäriltä. Todella helppo oli laudoitukset purkaa, kun ne oli tehty "elementeistä". Siinä on nyt pihassa iso pino valmista siivua, kuka vaan tarvii. Ajattelin, että myyn nuo muotit puutavaran hinnalla jollekin tarvitsijalle, joten pelkällä puutavaran hinnalla saisi valmiit muotit. Täytyy käydä tarjoamassa Brittilän rannan uudella alueella jollekin rakentajalle.

Urakoitsija kävi aamupäivällä tuomassa työmaakyltin pellolle, joten on sekin byrokratia nyt kunnossa. Ei ne tosin rakennusvalvonnassa ole olleet siitä kiinnostuneita, täällä maalla ei ole niin tarkkaa. Lisäksi urakoitsija lupasi lainata liippaa, jolla sokkelin tasoitus on helppo tehdä. Itsellä kun oli vain jokin Pekalta lainattu hiukan liian pieni ja väärän mallinenkin lasta.

Iltapäivän puolella aloitin sitten sokkelin tasoituksen. Vanha kunnon Hong Kongista ostettu porakone (maksoi 12,90 joskus kymmenen vuotta sitten) antoi jo ensimmäisen sekoitussatsin kohdalla ymmärtää, että nyt ollaan liian kovilla. Toisen satsin sekoituksessa savut tulivat sitten ulos, joten se porakone oli tullut tiensä päähän. Hyvin se palveli hintaansa nähden. Oikeisiin töihin sitä tosin ei ole tarkoitettu. Onneksi Jimppa lupasi lainata omaa sekoitintaan, joten hain sen saman tien ja pääsin jatkamaan hommaa. Oikealla kunnon sekoituskoneella homma toimikin hiukan paremmin.

Sokkelin tasoitusta. Alku meni harjoitellessa, lopussa tuntui, että alkaa jo vähän osata. Sokkelin tasoitus oli muuten huomattavasti mukavampaa tehdä nyt, kun ulkopuolisia täyttöjä ei ole vielä tehty. Äkkinäisellä alkoi tosin selkää särkemään jo tuossakin asennossa pidemmän päälle, mutta kyykyssä maanrajassa tehden olisi monin verroin hankalampaa. Suosittelen siis ehdottomasti tätä tapaa. Pinnoitusta emme varmaankaan ehdi tehdä ennen ulkopuolisia täyttöjä, joten se jää myöhemmäksi.

Heljä aloitti oman urakkansa talon sokkelin sisäpuolisella eristämisellä, eli styroxia kaksi kerrosta sokkelia vasten. Muutamalla nelosen naulalla kiinni, niin pysyvät sisätäyttöihin saakka paikoillaan.

Heljä naulaa styroxia. Nuo raudoitukset ovat kantavien väliseinien anturoiden tartuntoja.

Kun Heljä oli saanut styroxit paikoilleen, käynnistin betonimyllyn ja tein muurauslaastia. Tällä laastilla Heljä sitten teki anturan toiseen laitaan viisteen, jota myöten patolevy asennetaan, eikä tarvitse erikseen asentaa bitumilevyä. Yhteensä laastia taisi mennä viisi myllyllistä, eli aika mukavasti.

Heljä pääsi muuraushommiin :)

Itse tein sokkelin tasoituksen talon osalta loppuun ja auttelin sitten Heljää viisteen teossa. Loppua kohden virta alkoi loppumaan, eikä millään olisi enää jaksanut pestä työkaluja, mutta ei auttanut, sekin oli tehtävä.

Päivän tulos. Näyttää hyvältä ainakin omaan silmään.

Lauantai-iltana palauttelin työkaluja Jimpalle ja alkoikin ripsimään vettä. Ei auttanut, kuin lähteä suojaamaan vasta tehty sokkelin tasoitus. Nostelimme Jimpan kanssa finnfoam-levyjä sokkelin päälle ja anturan muottisiivuja päälle. Homma toimi muuten hyvin, mutta seuraavana päivänä huomasin, että levyjen rakojen kohdalla juuri tehtyyn viisteeseen oli vesi porannut reikiä. Lisäksi sunnuntain kovat tuulenpuuskat olivat lennättäneet osan levyistä pois sokkelin päältä ja samalla osa sisäpuolisista styroxeista oli irronnut. No, täytyy ne kiinnitellä uudestaan.

Tänä iltana kävin sitten yksin tontilla ja tasoittelin autotallin sokkelin sekä poistin anturalaudoitukset tallin ympäriltä. Tasoitus alkoikin sujua jo oikein mukavasti, jälki ja vauhti parani koko ajan. Niin tietysti tässä kävi, niin kuin monessa muussakin, eli juuri kun oppi miten tehdään, tuli urakka valmiiksi. Illan jo pimetessä viimeistelin talon sokkelin tasoituksen, eli vetelin tasoituksessa jääneet rippeet pois. Ne lähtivät kätevästi kittilastalla.

Soittelin kaivinkonemiehelle ja sovimme, että hän tulisi loppuviikosta aloittelemaan sisätäyttöjä. Talon täyttö pitää tehdä kahdessa vaiheessa, koska välissä täytyy valaa väliseinien anturat ja muurata niiden perustukset. Hiukan kiire meinaa taas tulla, eli mielellään patolevyt saisivat olla paikoillaan ja sadevesiputket hollilla, jotta ulkotäyttöjäkin voisi tehdä samalla. Huomenna täytyy siis taas ahkeroida.

Puhdistamokin oli muuten viimein tullut tontille. Olin jo ehtinyt huolestua, kun sitä ei kuulunut, vaikka alunperin lupasivat toimituksen elokuun puoleen väliin. Soitinkin sitten viime viikolla K-rautaan ja selvisi, että odottelivat tarkistuskaivoa, itse puhdistamo oli tullut jo aiemmin varastoon. Toimittivat sen sitten tänään tontille.

Sähköliittymää ei ole vielä kuulunut. Se on nyt viikon myöhässä. Tontilla on sen vuoksi ollut nyt reilun viikon aggrekaatti vuokralla. Muuten ei harmita, kuin että kohta olisin jo vuokran hinnalla ostanut oman aggrekaatin. No, sähköliittymäsopimuksen mukaan meille pitäisi kyllä tulla hyvityksiä tuosta myöhästymisestä sen verran, että ei tässä pitäisi tappiolle jäädä.

Perjantai 13.

Viime viikko meni anturan valua valmistellessa. Muotteja tuli tehtyä yhteensä ehkä kolme täyttä työpäivää. Lopulta kävi niin hyvin, että sahauksesta tullut lauta riittikin juuri ja juuri muotteihin. Eli aivan täydellisen hyvin tuli sekin vahingossa optimoitua, kun osa niistä laudoista meni taapelin tuuletusrimaksi.

Yhtenä päivänä oltiin koko porukalla, minä tein muotteja Jeremian kanssa ja muut raivasivat hieman paikkoja.

Tytöt ahkerana!

Kaikki ahkeroi!

Valu sovittiin perjantai-iltaan. Sain mukavan könttähinnan Syrjän betonilta ja toimituksenkin illaksi puoli kahdeksalta, joten apumiehiä oli helpompi saada paikalle. Hintaeroa ei loppupelissä ollut kolmen eri betonitoimittajan kesken juurikaan. Käytännössä homman ratkaisi toimitusaika.

Koskaan aiemmin en ole ollut anturan valua itse suunnittelemassa, joka johti siihen, että moneen asiaan tuli kysyttyä neuvoa kokeneemmilta ja viisaammilta. Osa asioista tuli taas opeteltua kantapään kautta ja kokeilemalla, kuten muottien tukitolppien teko. Lopulta parhaaksi osoittautui vinoon leikattu lauta, se upposi helposti ja kohtuullisen tukevasti sepeliin. Muotteja vahvistettiin vielä latomalla harkkoja muutaman metrin välein, jotta muotit eivät leviäisi ja siten aiheuttaisi betonille lisämenekkiä turhan päiten.

Betonin menekin olin laittanut viimeisen päälle excel-taulukkoon, johon laskin eri sivujen pituudet ja osassa sivuja nostin korkeutta arvion mukaan sopivaksi. Tämän mukaan tilasin sitten betonin, paitsi viime hetkellä vähensin puoli kuutiota, kun tuntui, että on toleranssia vähän liikaakin. Ei kuitenkaan olisi mukava sijoittaa kuution mönttiä johonkin nurkalle...

Torstai-iltana alkoi tulla jo hieman paniikki, kun raudoitukset olivat kovasti kesken (itse asiassa aloiteltiin vasta torstai-iltana) ja torstai ja perjantai piti kuitenkin olla jo töissä. Venytin päivää torstaina niin pitkälle kuin tontilla luonnonvalossa näki jotakin. Viimeisenä asensin pilarianturoiden alle finnfoamia (tai siis sinistä eristettä), koska sitä näki vielä asentaa sen vaalean värin vuoksi. Perjantaina lähdin hieman aiemmin töistä ja hain loppuja tarvikkeita rautakaupoista. Starkista hain muoviset raudoituskorokkeet, koska ajattelin, että aika ei yksinkertaisesti riitä sitomaan rautoja muottilautoihin roikkumaan. Tämä olikin ihan hyvä ratkaisu lopulta.

Sitten tontille ja kauhealla hötkyllä loppuja raudoituksia tekemään. Ensin muutaman pilarin alle vielä eristeet ja sitten surraamaan (raudat olin leikannut sopivaksi jo edellispäivänä). Lauri ja Anna tulivat jossakin vaiheessa pyörähtämään ja Laurista olikin kovasti apua viime hetken raudoituksissa, kiitos vaan! Lapsetkin paiskivat mukavasti töitä ja auttoivat minkä pystyivät.

Pienen tytön evästauko :)

Kovalla vimmalla viimeisiä raudoituksia...

Betoniauto kaartoi pihaan hieman etuajassa ja vasta siinä vaiheessa muistin, että väliseinien anturoille piti laittaa tartunnat. Nopeasti nekin mitattiin ja porasin muotteihin reiät raudoille sekä raudoitin. Enpä olisi uskonut, että sellaisella vauhdilla tällainen nörtti osaa surrata rautaa. Toivottavasti tuli oikeisiin kohtiin, en ole vieläkään tarkistanut.

Mitä useampi kokki sen sakeampi soppa...

Siitä se lähtee...

Pumppuauto alkoi sitten pumpata aloittaen talon anturoista. Aluksi letkun varressa oli Tissarin Heikki, joka oli nähtävästi tehnyt hommaa aiemminkin. Itse tartuin lapioon ja tasailin pintaa silmämääräisesti. Pekka kulki perässä ja viimeisteli laudalla. Homma sujui mukavasti ja tosi nopeasti. Kohta jo oltiinkin autotallin puolella. Siinä kohtaa tulikin yllätys, eli anturaa oli valamatta muutama metri, kun pumppumies ilmoitti, että nyt on tavara loppu. Täh! Missä nyt on mennyt pieleen. Epäilin jo, että ovatko toimittaneet oikeata määrää tavaraa, koska muotit eivät olleet juuri missään kohtaa pullistuneet, joten ylimääräistä menekkiä ei ihan kauheasti olisi pitänyt olla.

No, ei auttanut muu, kuin viimeistellä ne mitä oli viimeisteltävissä. Pumpun perästä saatiin vielä muutama kottikärryllinen tavaraa, kun letku tyhjennettiin ja sen avulla anturaa saatiin sille mallille, että ei jäänyt yhtään kulmaa vajaaksi. Lopulta jäi n. viiden metrin matka valamatta + autokatoksen pilareiden anturat. Selkä alkoi jo mukavasti ilmoittamaan, että ei tämä ole toimistoihmisen hommaa, kun siinä iltaa kohden valua tasoiteltiin ja viimeisteltiin. Fiilistä laski suunnattomasti betonin loppuminen.

Tässä pari kuvaa vielä:

Ite isäntä

Pekka tasoittaa pintaa. Ja hyvä tulee!

Illalla tarkistelin laskelmia ja huomasin, että laskuvirhehän sinne exceliin oli tullut ja sen vuoksi tilaus jäi 600 litraa liian pieneksi. Tämä virhe ei tosin kokonaan riittänyt, vaan vajausta oli yhteensä 900 litraa, eli jos olisin jättänyt sen viime hetken massan pienentämisen tekemättä, olisi määrä ollut juuri sopiva, vain parisataa litraa liikaa. Vaihtoehtoja mietin ja laskeskelin, että kun maanantaina tulee Starkilta kuorma muurauslaastia, niin samaan kuormaan saisi kuivabetoninkin. Lopulta valmisbetoni tuli vain 50 euroa kalliimmaksi, joten olen huomiselle tilannut sen yhden lisäkuution tavaraa eikä tarvitse näin ollen vääntää sitä betonimyllyllä.

Perjantaina tontilta lähtiessä toisen auton takaikkuna jumittui alas eikä millään suostunut nousemaan (sain vasta tänään maanantaina nousemaan värkättyäni pitkän aikaa).

Olipa tämä siis perjantai 13. päivä. Kaiken lisäksi pe-illalla alkoi kurkussa tuntumaan kipua ja sunnuntaina todettiin angiina. Joten otetaan tässä pari päivää hieman rauhallisemmin...

Näin vähästä jäi kiinni autotallin antura (lisäksi kolme pilarianturaa)

Lauantaina hain Tissarilta vesisäiliön, puhdistelin sen ja nostin vanhaan notkuvaan peräkärryyn. 500-600 litraa kerrallaan viitsi säiliöön laittaa vettä ja vielä kärryn pohja kesti. Saamme Tissarilta vettä säiliöön, joten ei tarvitse sen kauempaa lähteä hakemaan. Omaa vettä kun ei vielä ole, vaan porakaivo on vasta syyskuussa tulossa. Lauantaina ja sunnuntaina kävimme kastelemassa anturoita, jotta ei liian nopeasti kuivuisi ja aiheuttaisi halkeamia. Lisäksi talon anturat peittelimme lauantai-iltana muoveilla, jotta ei siitä vesi haihtuisi.

"Juokseva vesi"

Tekemällä oppii ja väärin tekemällä kaksin verroin

Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon ja yritän tähän tiivistää oleellisimmat. Pahoittelen pitkää tekstiä ja suurta kuvien joukkoa yhdessä kirjoituksessa. Viimeinen viikko on vaan yllättäen ollut niin hektinen, että ei ole yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Ohjelma on muodostunut lähinnä siitä, että aamulla linnun laulun aikaan tontille ja illalla auringonlaskun aikaan takaisin. Sunnuntaikin meni autoa hakiessa pohjoisesta, joten ei ehtinyt silloinkaan levätä saati kirjoittaa.

Osa 1. Pohjien teko (26.7. - 4.8.2010)

Pohjat ovat nyt valmiina, valmistuivat itse asiassa vasta eilen. Seitsemän pitkää päivää siinä meni, mutta nyt alkaa olla perustuksia vaille. Tietä ei vielä tehty valmiiksi, vaan levitettiin siihen vain hieman mursketta, jotta kantaa autoja ja saadaan tarvikkeet perille saakka. Tehdään vasta sitten valmiiksi, kun raskain liikenne loppuu, eikä rummut näin mene rikki heti alkuun. Anturoiden aluset on nyt tärytetty, toivottavasti riittävästi. Pientä kommellusta on matkan varrella ollut. Viime torstaina Suomen mitatun historian kuumimpana päivänä (ja taas viikon työläin raksapäivä oli viikon kuumin) huhkimme salaojia talon ympärille. Saatiinkin ne valmiiksi ennen lounasta (tosin hieman myöhäistä) ja lähdin käymään kotona syömässä. Jo matkalla välähti mieleen, että olisi varmaan hyvä jostakin saada taloon vettä ja viemärikin olisi hyvä. Eli unohdimme kaivaa niille kanaalit ja laittaa putket paikoilleen. No ei muuta kuin yksi sivu auki ja lisää harjoitusta.

Tämän  lisäksi teimme alkuun kaivinkonekuljettajan suosituksen mukaan anturan pohjan pelkästä hiekasta. Ahokkaan Seppo kävi yhtenä iltana tontilla ja siinä tuumailtuamme päätimme, että kapillaarikatkon vuoksi vaihdetaan kuitenkin anturan alle sepeli, eli samaa tavaraa, kuin salaojaputkien ympärille. Ja näin itse asiassa perustussuunnitelmassakin sanottiin. Kaiken lisäksi olin vielä vuokrannut aivan liian pienen täryn anturan pohjien täryttämiseen (vain 80 kg) ja Seppo kehoitti vuokraamaan isomman. Otin sitten kerralla riittävän ison, eli 400 kg täryn.

Tekemällä siis oppii ja väärin tekemällä ainakin tuplasti (oikein ja väärin).

Onneksi Ajan-Koneen loistavaan palveluun kuuluu ainakin tämän tyyppisen kaluston veloitukseton kuljetuspalvelu, eikä itse ole tarvinnut kuljetuksista huolehtia. Kaluston kanssa oli pieniä ongelmia, eli ensimmäinen iso täry oli jotenkin rikki, ilmeisesti kansipahvi palanut, jonka vuoksi alkoi pätkimään. Loppujen lopuksi iso täry oli tontilla kaksi vuorokautta, mutta sitä käytettiin yllättäen vain muutama tunti. Hieman paremmalla suunnittelulla olisi voinut säästää yhden vuorokauden vuokran. Sattui vaan niin, että puiden sahautus osui eiliselle, jolloin pohjien teko oli vielä kesken.

Tässä kuvia pohjista tässä vaiheessa:

 Salaojien asennusta. Tässä vaiheessa kaikki oli "valmista". Vain viemäri ja vesijohto puuttui! Tuo sivu kaivettiin sitten auki...

Kiveä kiven perään. Sitä tontilla riitti. Ja riittää edelleen.

Pohjat aika lailla valmiina, anturalaudoitusta vaille. Kuva-arvoitus: Etsi kuvasta teknisen tilan paikka :). Tekniseen tilaan / sen alle on tuotu viemäri, vesijohdon suojaputki, maalämmön keruuputkien suojaputket varmuuden vuoksi, sähkön syöttökaapelin suojaputki ja pari muuta suojaputkea, esim. puhelinkaapelille.




Osa 2. Puiden sahautus (4.8.2010)

Kaiken kiireen keskelle piti tietenkin ottaa vielä puiden sahautus. Eli puutahan kaadettiin tontilta sen verran, että arvelin saavani pihasaunan tarpeet mukavasti ja ylikin. Puiden kaadon ja tilanteen uudelleen arvioinnin jälkeen huomasin, että maallikko ei osaa välttämättä arvioida ihan oikein. Saunan hirsistä jää nimittäin puuttumaan n. 1/3. Siitä huolimatta päätin sahauttaa nyt puut, eli isoimmista saadaan hirsiä ja lopuista muuta saunan tarvepuuta ja muutakin. Vasta sahausaamuna tajusin (rehellisesti sanottuna sahurimme Honkosen Erkki mainitsi), että anturan laudoitustarpeetkin tulevat samalla, eikä tarvitse lähteä erikseen ostamaan.

Kuvittelin, että pohjien teko ei veisi niin kauan ja sovimme sahauspäiväksi tämän viikon keskiviikon. Kuinkas ollakaan, keskiviikkoaamuna vettä tuli kuin aisaa, kun Erkki kaasutti New Holland -traktorillaan pihaan, perässään viimeisen päälle hyvin varusteltu kenttäsirkkeli. Ainakin näin maallikon silmiin tuntui, että vain automaatti-ilmastointi puuttui. Aiemmin pyydetyt talkoomiehet Niemelän Ilpo ja Karjalaisen Jaakko saapuivat juuri, kun Erkki sai sahan viriteltyä valmiiksi päivän konserttia varten. Vettä tuli ensimmäisen kahden tunnin aikana oikein rapsakasti, joten tunnelma oli taattu. Päivän aikana sää kävi monenlaisissa olosuhteissa. Muutama tunti oli välillä oikein helteistä ja päivän lopuksi tuli taas kunnon sade ja ukkonenkin jyrähteli. Pyysin vielä aamulla mukaan soitantoon Laurin Eliaksen, joka saapuikin melkein heti paikalle. Tällä porukalla, eli Erkki kapellimestarina, minä, Ilpo, Jaakko ja Elias puupuhaltimilla sekä Heljä avustavana artistina saimme päivän aikana ison tukkipinon soiteltua vielä isommaksi puutaapeliksi ja pariksi pintakasaksi. Ja kävihän naapurin Heikkikin auttelemassa loppuvaiheessa, kun pääsi töistä. Suuri kiitos talkooporukalle, tämä muistetaan!

Itse kävin päivän aikana aina välillä mukana pohjien teossa, jotta kaikki työ ei jäisi kaivinkonekuljettajalle. Tuomas tosin oli erittäin mukavalla asenteella koko pohjien teon ajan ja huolehti salaojien ja muiden asennuksesta itse, jos minä en ollut juuri silloin saatavilla. Yritin sitten ahkeroida senkin edestä sahalla, jotta muut eivät ihan kieroon katsoisi (taas se on jossakin nojailemassa lapioon...).

Kuvia päivän ajalta:

Päivä alkoi melko kosteana.

Taapelinpohja muodostuu, Jaakko ja Ilpo ahkerina, sateesta huolimatta. Harkkoperustuksen olin tehnyt jo pari päivää aiemmin. Sen jälkeen nuo parrut ja niiden päälle hirret sekä siitä kevyempään päin. Tässä vaiheessa oltiin jo sahattu aika paljon pelkkaa, kun sattui niin huonosti, että hyvät parrupuut olivat pinossa hieman alempana. Lainattiin myös Heikin pinosta pari mäntytukkia parruiksi.

Sahurimme Honkosen Erkki oli tarkkana. Jälki oli erittäin hyvää ja saanto erinomaista!

Aurinko paistoi välillä oikein helteisesti. Tässä vaiheessa taapelikin alkoi jo kasvamaan. Suurimmat hirret olivat TODELLA painavia. Neljään mieheen nostimme ne taapeliin. Taapelin sijoituksessa oli hieman tuuria, sillä yritin tehdä taapelin tuohon sahapöydän viereen, missä kuvassa näkyy maassa puutavaraa. Lopulta oli onni, että taapeli jäi suunniteltua kauemmaksi, nimittäin se oli juuri oikeassa paikassa loppujen lopuksi.

Purukasasta tuli melkoinen. Tässä tilanne toisen sahauspäivän jälkeen, eli torstaina sahasimme Tissarin puut, joita oli lähes samanlainen pino, kuin meillä (minä tosin olin mukana vain osan aikaa). Mikäli tarvitset purua, ota säkki ja lapio mukaan ja käy hakemassa. Kuulemma hyvää esim. kukkapenkissä tai pensaiden alla, kuorikatteen tilalla. Sopii myös kanin, porsaan tai muun lemmikkieläimen kuivikkeeksi.

Taapelinkulma ilta-auringossa. 


Osa 3. Anturan muottien tekoa (5.8.2010)

Kuten aiemmin todettu, anturan muotteihin saimme puutavaraa sahautuksen sivutuotteena. Laskeskelin sahaamisen kuluessa, että vajaasärmäistä lautaa tulee yli tarpeenkin, mutta kun tarkistin laskelmia muotteja tehdessämme, huomasin, että vielä joutuu ostamaan. No, joka tapauksessa sahautuksen hinnasta puolet tuli jo tienattua takaisin pelkillä anturan tarpeilla.

Lähdin siis tontille tänään iltapäivällä tarkoituksena aloitella muottien tekoa. Jeremia lähti kaveriksi ja poika näyttikin kyntensä illan aikana ollen erittäin ahkerasti mukana hommassa. Jeremia hoiti naulojen "kotkaamisen" ja kantoi lautoja ja muotteja kuin isompikin mies! Lisäksi pojalla riitti virtaa niin, että itse jouduin luovuttamaan aiemmin. Kyllä tuli isälle hyvä mieli :)

Tässä vielä kuvia:

Jeremia ja minä työn touhussa. Minulla päällä väärän sponsorin liivi, Pekalta lainattu. Jeremia hoiti siis naulojen "kotkaamisen" kuin isompikin mies!

Muutaman tunnin työn jälki oikean puoleisessa pinossa. Lautatavara uhkaa vaan loppua kesken. Nyt anturamuottia valmiina n. 130 metriä, eli siis talon anturat ja hieman päälle. Vielä pitäisi saada tallille ja kaikille pilareille muotit. Kuvassa näkyy myös kattoa vaille valmis taapeli kauniissa ilta-auringossa. Kyllä se tuntuu mukavalle, kun omalta tontilta saa noin mukavasti puutavaraa. Tosin jos olisin päätynyt pystyrunkoiseen saunaan, tekisin tuosta puutavaran määrästä vaikka kolme saunaa...