Täytöt valmiina = hengähdystauko

Nyt voi hieman huokaista, nimittäin helpotuksesta. Paikat on saatu kuntoon sillä tavalla, että talon urakoitsija pääsee tekemään töitä ja me voimme hetkeksi hengähtää. Tosin vielä pitää järjestellä asioita, mm. hankkia autotallitarvikkeet sekä valita lvi-urakoitsija. Se on nimittäin vielä sopimatta.

Routaeristeiden asennusta

Olimme siis viime viikon lauantaina tontilla tekemässä viimeisiä routaeristeiden asennuksia. Kun saavuimme tontille kymmenen maissa, muurarit Heikki ja Jimppa lopettelivat juuri väliseinäperustusten muurausta. Eli se valmistui mukavasti aamun aikana. Olimme lauantaina tontilla n. kuusi tuntia ja saimme sen verran aikaiseksi, että talon ympärille tuli loput routaeristeet asennettua. Näin oli mestat valmiina maanantaiksi, kun kaivinkone tuli taas pihaan. Autotallin edusta jäi vielä lauantaina kesken, eli jotakin jäi maanantaillekin. Lauri oli mukavasti auttelemassa lauantaina, emmekä olisikaan ilman apua saaneet hommaa riittävän pitkälle.

Tässä pari kuvaa lauantailta:

Jeremia ja Lauri lapioivat hiekkaa.

Routaeristeiden asentaminen on mukavaa, mutta hidasta puuhaa, varsinkin nurkissa, kun täytyy tehdä palapelinä.

Väliseinien perustukset tulivat valmiiksi. Uunin alle tehtiin harkkokorotus ja päälle tulee vielä lattiavalu. Kantava seinänpätkä ja piippu tosin muurataan harkkojen päältä suoraan. Kuvassa näkyvät putkenpätkät (vai yksikö niitä vain näkyykin) ovat radonputkien läpivientejä.

Lapsityövoimaa hyväksikäyttäen siirtyivät lattiaeristeet talon toiselle sivustalle. Tämä sen vuoksi, että talon tien puoleinen sivu voidaan tasoittaa rakennustarvikkeita ym. varten.

Sisä- ja ulkotäytöt

Maanantaina pidin lomapäivän, jotta pääsin avuksi täyttöjen tekoon. Kävin ensin aamuseitsemältä tekemässä tilannekatsauksen ja sovimme miesten kanssa, miten edetään. Välissä kävin lääkärissä hakemassa jalalle tuomiota. Olihan se jo vähän paremmassa kunnossa, eikä tarvitse piikkiä.

Palattuani takaisin, oli talon sisätäytöt jo tehty, tosin täryttämättä, joten en saanut kuvaa radonputkistosta, mutta eiköhän se ole siellä ihan oikein. Autoin parhaani mukaan, eli tärytin sisätäyttöä sekä kävin välillä tekemässä autotallin edustan routaeristykset. Hommat edistyivät sillä tavalla hyvin, että pääsimme jo iltapäivällä asentamaan viemäriputkia eteenpäin, joten saimme pihan siltä osin paremmin valmiiksi. Veimme samassa kanaalissa viemäriputken sekä sade- ja salaojaputkien purkuputket. Eristimme putket routaeristeellä, jotta vältymme jäätymiseltä ja lisäksi, jotta puhdistamoon menevä vesi olisi mahdollisimman lämmintä. Puhdistusprosessi toimii nimittäin sitä paremmin, mitä lämpimämpää vettä siinä on. Nyt siis tarvitsee enää upottaa ja asentaa puhdistamo, mutta sen aika on myöhemmin.

Hankin jo edellisellä viikolla tontille kaivonrenkaat, mutta niitä emme ehtineet sentään asentaa. Päivän aikana porakaivomiehet kävivät tuomassa puhdistuspumpun, joten pääsimme aloittamaan porakaivon puhdistuspumppausta. Puhdistaminen on hyvä tehdä heti porauksen jälkeen, jotta kaivosta lähtisi mahdollisimman hyvin porausjäte pois. Tässä tapauksessa, kun kaivo on niin syvä, eivät puhdistuspumpun letkut yllä pohjalle asti, mutta porakaivomiesten mukaan pitäisi silti puhdistua, kun vesi vaihtuu. Luotetaan siis ammattilaisiin.

Päivän aikana kaivinkonemiehemme Norosen Mika sai tehtyä ulkotäytöt tosi hyvälle mallille, eli talon ympäripuoliset tasoitukset ovat jo lähes valmiit. Lisäksi autokatokseen saatiin murskepinta, eli senkin pohja alkaa olla lähes valmis. Koska täry oli saatavilla, tärytin saman tien autokatoksen pohjankin tukevaksi. Sovimme, että jatkamme hommaa lokakuun aikana, jolloin pyritään muotoilemaan pihan muodot valmiiksi, asentamaan kaivon renkaat sekä puhdistamo ja lisäksi pitäisi kaivaa saunan pohjat valmiiksi. Sitä ennen pitäisi saada pihasuunnittelija käymään, jotta on sekin mietittynä valmiiksi. Se jääköön Heljän huoleksi.

Kävin vielä yhtenä iltana leikkaamassa sokkelin sisäpuolisesta styroxista viisteen pois, eli muutoin lattiavalu olisi tullut toisen pystystyroxin päälle vain muutaman sentin paksuisena. Nyt tulee hieman tukevampi ratkaisu.

Autotallin edustan routaeristeet. Ajoluiskan valun alle laitetaan vielä finfoamit, eli sinistä eristettä.

Sisätäytöt tulivat valmiiksi ja tärytettyä.

Melkoinen putkiviidakko. Salaojaputkeen tehtiin haara, joka viedään porakaivolle, eli saadaan porakaivon huoltokaivo pysymään kuivana ja pintavedet pois porakaivosta.

Ulkotäytöt saatiin hyvälle mallille. Tästä on hyvä rakentaa! Tästä kuvasta alkaa vasta tajuta, kuinka suuri korkeusero tontilla loppujen lopuksi onkin. Eli puutaapelin yläpinta on nyt pihan alapinnan tasolla ja samaan aikaan pihan takalaidasta kallion viereltä on otettu vajaa metri maata pois.

Porakaivon puhdistuspumppu asennettuna kaivoon. Autokatokseen saatiin jo murske lähes oikeaan tasoon ja se tärytettiin tukevaksi.

Porakaivon puhdistusta

Teimme kuluneen viikon aikana puhdistuspumppausta pari kertaa päivässä. Keskiviikkoiltana vesi oli jo kirkkaan näköistä ja maistoin vettä hieman. Kovin pahalta vesi ei maistunut, tosin jotakin pientä sivumakua vielä oli. Mielestäni ainakin hieman raudan makua. Soitin torstaina kunnan terveystarkastajalle ja sovimme, että hän käy perjantaina ottamassa vesinäytteet suola- ja rautapitoisuuden tarkistamiseksi. Ajattelin, että suolapitoisuus pitää tutkia tässä vaiheessa, jotta voimme päättää, tehdäänkö kaivosta vesi- vai lämpökaivo. Terveystarkastaja lupasi tulokset jo ensi viikolle, joten silloin olisimme viisaampia.

Perjantaina terveystarkastaja kävi sitten ottamassa näytteet ja maistoi samalla vettä. Hän sanoi, että suolaa ja rautaa vedessä ei tunnu olevan liikaa, niiden pitäisi kuulemma maistua heti. Suola on hänen mukaansa ainoa, joka käytännössä estää kaivon käyttämisen vesikaivona. Muut haitat saa kohtuuhinnalla suodatettua pois. Eli tässä vaiheessa näyttää hieman valoisammalta tilanne. Odotellaan siis tuloksia.

Tuumausta lämmitysmuodosta

Tässä vaiheessa voisin todeta, että olen viime aikoina kirjoitellut lähinnä siitä, mitä tontilla on tapahtunut. En ole juurikaan kirjoittanut eri asioista, jotka ovat mietityttäneet ja joita on pitänyt yrittää ratkaista. Päällimmäisenä tällaisia asioita ovat viime aikoina olleet lämmitysmuodon valinta sekä lvi-urakoitsija.

Lämmitysmuotoa olen pohtinut todella paljon ja yrittänyt saada vahvistusta, mihin päätyisi. Mikäli porakaivosta ei saada vesikaivoa, kallistunemme maalämmön suuntaan. Mikäli siitä saadaan vesikaivo, ovat vaihtoehdot käytännössä suorasta sähkö(kaapeli)lämmityksestä edelleen maalämpöön ja kaikkea siltä väliltä. Minulle on tarjottu erilaisia ratkaisuja, kuten vesikiertoista lämmitystä hybridikattilan kera, johon voisi myöhemmin kytkeä muun lämmönlähteen sähkön lisäksi, esim. maalämmön tai aurinkopaneeleita.

Koska jo talon suunnittelussa on huomioitu mahdollisimman hyvä lämmön jakautuminen, eli siis, että takkaleivinuunin lämpö jakautuisi mahdollisimman hyvin joka paikkaan, olisi kaikista edullisin ratkaisu päätyä sähkökaapeleihin. Tässä on tietenkin se huono puoli, että lämmitysmuotoa ei sitten vaihdeta kovin helposti, vaan ollaan siinä kiinni vuosikymmeniä. Toisaalta, koska talon jäähdytyksen vuoksi hankitaan joka tapauksessa ilmalämpöpumppu, onko mitään järkeä laittaa rinnalle sitten maalämpöä? Itse uskon nimittäin, että nykyisillä eristepaksuuksilla ja talomme ratkaisuilla lämmitys pitäisi pystyä hoitamaan hyvin pitkälti leivinuunilla. Tämä vaatii toki sitten ahkeraa uunin lämmitystä, eli paukkupakkasilla vähintään parin päivän välein, lämpimämmillä keleillä harvemmin. Ja lisäksi leivinuuni ei tietenkään lämmitä käyttövettä lainkaan. Toisaalta, aurinkopaneeleilla saisi käyttövettä lämpimäksi, mutta ne ovat vielä tänä päivänä mielestäni turhan kalliita, eli maksavatko ikinä itseään takaisin.

Tästä päästäänkin tietenkin siihen kysymykseen, joka lämmitysmuotoa valittaessa tuntuu olevan aina päällimmäisenä, eli takaisinmaksuaika. On hieman ristiriitaista, että lämmitysmuotoa valittaessa lasketaan investointia ja käyttökuluja euron tarkkuudella yrittäen päästä käsitykseen, milloin mikäkin lämmitysmuoto maksaa itsensä takaisin. Samaan aikaan kuitenkin talon sisustuksessa ja varustelussa tehdään monia kalliita ratkaisuja, joissa ei mietitä takaisinmaksuaikaa. Vai oletteko kuulleet, että joku miettisi, kuinka nopeasti keittiön kivitasot maksavat itsensä takaisin? Tai poreamme? Tai viimeisen päälle kalliit lattialaatat tai parketit? Näistä meille on tulossa todennäköisesti vain kivitasot keittiöön, eli edellisessä talossa totesimme ne ehdottomasti niin toimivaksi, että niistä emme luovu.

Yritän siis sanoa, että käytän ihan älyttömästi aikaa ja hermoja lämmitysmuodon valintaan, koska samassa yhteydessä "kuuluu" miettiä takaisinmaksuaikoja jne. Samaan aikaan kuitenkin saatamme "tuhlata" rahaa asioihin, jotka eivät ikinä maksa itseään takaisin. Pitäisi vaan ehkä luottaa omaan intuitioonsa, eli päätyä sähkökaapeleihin :) Siihen rinnalle voisi sitten panostaa hieman lisärahaa ilmalämpöpumppuun ja ottaa kahden sisäyksikön malli, eli lämmitys (ja jäähdytys) hoituisi vielä tehokkaammin. Katsotaan nyt mihin päädytään.

LVI-urakointi

LVI-urakoitsija on siis myös edelleen valitsematta. Ongelmana on ollut osittain se, että lvi-firmat eivät ehdi tehdä tarjouksia. Heillä menee niin lujaa, eli töitä riittää, että eivät ehdi tehdä uusia tarjouksia. Lisäksi itselläni on lomien loputtua aika ollut niin kortilla, että en ole pystynyt potkimaan asiaa eteenpäin. Yhden tarjouksen olen saanut ja se tuntuu sen verran arvokkaalta, että tuskin päädyn siihen. Tämä asia pitäisi kuitenkin ratkaista mahdollisimman pian, jotta hommat eivät jää siitä kiinni. Pitää yrittää edistää asiaa ensi viikolla.