Saviontie

Saviontie
Talo tielle päin.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Sisätäyttöjä, ulkotäyttöjä ja väliseinien perustuksia sekä sähköt ja porakaivo

Pahoittelen pitkää viivettä taas kirjoituksessa. Vajaassa kahdessa viikossa on tapahtunut asioita hitaasti mutta varmasti. Ja tuntuu, että joka ilta sitä on saanut olla tontilla. Jaanpa tässä taas muutamaan osaan kirjoituksen, niin on helpompi hahmottaa, mitä on tapahtunut.

Osa 1. Sisä- ja ulkotäytöt

Viime viikon tiistai- ja keskiviikkoiltoina tein Heljän, Jeremian ja Adalmiinan kanssa patolevyjen asennuksen. Tiistaina aloitettiin homma tekemällä Jeremian kanssa autotallin anturaan viiste. Tämä onnistui huomattavasti vaivattomammin, kuin taloon tehtäessä, kun hoksasin oikean tekniikan. Eli lapiolla laastia anturan päälle ja lapiolla vedin sitten viisteen. Viisteen teon jälkeen asennettiin talliin sisäpuolinen EPS-eriste. Lopuksi aloiteltiin hieman taloon patolevyjen asennusta. Patolevyjen asennusta jatkettiin keskiviikkoiltana, jolloin saatiin talon osalta valmiiksi ja tallikin melkein valmiiksi. Patolevyjen asennus onnistui muuten kohtuullisen mukavasti, mutta tallissa jäi parin metrin pätkältä uupumaan. Hain sitten lisää pienen pätkän Meltexiltä, josta sai patolevyä metritavarana ja asentelin sen torstai-iltana loppuun. Tai virallisesti ei saanut, mutta yksi rulla oli vioittunut, josta sitten leikkasivat. Olin jo aiemmin ostanut Tissarin Heikiltä häneltä jääneen rullan lopun, mutta niin vain kävi, että vielä jäi vajaaksi.

Patolevyjen asennus oli siis kohtuullisen helppoa. Nurkissa tein parista palasesta ensin ylimääräiset siivut anturan nurkan yli ja täyden levyn leikkasin vain alaosastaan halki ja siitä nurkan yli. Adalmiina oli keskiviikkoiltana patolevyn asennuksessa oikein mukavasti apuna, kun Heljä ei päässyt auttamaan. Keskiviikkoillan lopuksi heittelin sadevesiputkia ja rännikaivoja suurin piirtein paikoilleen, jotta Norosen Mika sai aloitettua hommaa torstaina.

Jeremia auttoi styroxien laitossa.
Ja viisteen teossa.
Autotallissa loppui patolevy kesken katoksen takaseinällä. Meltexiltä haettu oli hieman eri väristä.

Viime viikon torstaina ja perjantaina kaivinkonemies eli Norosen Mika kera apumiehen kävi tekemässä sisätäytöt ja ulkotäytöt niin pitkälle valmiiksi, kuin pystyivät ja ehtivät. Asensivat siis sadevesiputket sekä routaeristeet aika pitkälti valmiiksi. Itse en työkiireiden vuoksi ehtinyt kuin vasta illalla paikalle, paitsi perjantaina lähdin ajoissa töistä ja pääsin avuksi. Torstaina pitkän päivän päätteeksi (miehet olivat tontilla n. 12 tuntia) oli talon sisätäyttö niin valmiina kuin sen sai (eli jäi odottamaan väliseinien perustuksia) ja autotallin sisätäyttö tuli valmiiksi. Lisäksi olivat aloitelleet jo ulkotäyttöjä ja tehneet sadevesiputkien asennuksia.
Sisätäytöt tässä vaiheessan niin valmiina kuin pystyy olla ja ulkotäytöt hyvällä mallilla. Mika sai kaverinsa kanssa hyvin aikaan. Lisäksi helpotti mukavasti hommaa, kun saivat harkot ja muurauslaastin nostettua koneella sokkelin sisäpuolelle.

Perjantaina konemies kavereineen lähti tontilta jo iltapäivällä, jonka vuoksi jätin työpäivän kesken ja lähdin avuksi. Minun piti nimittäin saada puhelinkaapelin suojaputki narutettua, jotta se saadaan samaan kaivantoon sähkökaapelin kanssa. Perjantaina miehet tekivät routaeristeiden asennuksia ja ulkotäyttöjä ja saivatkin niin hyvin valmiiksi, että ainoastaan talon toinen pääty ja nurkat jäivät tekemättä. Nurkat sen vuoksi, että minun pitää ensin jatkaa salaojakaivoja ja vasta sitten saadaan styroxit nurkissa kuntoon. Aivan lopuksi kaivettiin sähkökaapelille oja tolpalle asti, josta sähköyhtiön miehet tulevat sitten myöhemmin tekemään asennuksia. Samaan ojaan tuli siis puhelinkaapelin suojaputki.
 
En ainakaan vielä ota puhelinliittymää, koskapa se on tällä hetkellä aivan poskettoman kallis, n. 1 800 euroa, kun se vielä reilu vuosi sitten oli vajaa 200 euroa. Hinta lähes kymmenkertaistui toissa keväänä (saman tyyppisen hinnankorotuksen tekivät ainakin Elisa ja Sonera). Ajattelin, että katsotaan, miten langattomat tekniikat kehittyvät tai sitten jos otetaankin kupariliittymä (eli siis puhelinliittymä), niin nyt on suojaputki sitä varten maassa. Suojaputken vien tekniseen tilaan liittämällä nyt maahan kaivetun hieman kapeamman suojaputken jo aiemmin sokkelin alta vietyyn leveämpään suojaputkeen.

Lauantaina jatkoin päivän aluksi salaojakaivot sopivaan korkeuteen, jotta eivät jää liian alas pintamaan alle. Heljä askarteli samalla yhteen nurkkaan styroxit. Sen jälkeen aloitettiin väliseinien anturoiden tekoa. Autotallin salaojakaivoon kurkistaessa huomasin, että siellähän on vettä. Eli salaojat toimivat! Samalla katsoin, että onpa sameaa vettä. Kokeilin kepillä ja kaivon pohjalle olikin kertynyt jo sakkaa aimo kerros. Jostakin salaojiin falskaa siis savea. Täytyy muistaa tämä tarkistaa, ennen kuin kaikki ulkotäytöt tehdään valmiiksi.

Osa 2. Väliseinien anturat

Perjantaina sovin jo väliseinien anturan betonitoimituksen tiistaiaamulle, joten lauantain ja maanantain aikana oli sitten vuorossa anturamuottien teko. Ne olivatkin yllättävän työläitä johtuen siitä, että antura nostetaan sokkelin anturan tasalta loivasti ylös ja sitten keskellä taloa muurataan vain pari harkkovarvia. Loppujen lopuksi anturamuotitus onnistui melko kivuttomasti jo valmiita muotteja hyödyntämällä, eli pilarianturoiden lyhyet muotinpätkät sopivat erinomaisesti porrastuksen muoteiksi. Pieni moka sattui leivinuunin/piipun alusen muotituksessa, eli alunperin sen piti tulla ylemmäksi, mutta koska en muistanut tästä mainita konemiehille, jäi sisätäyttö liian alas. Nostin tasoa viiden sentin finfoamilla ja tehdään sitten kahdenkymmenen sentin harkkokorotus, jolla saadaan taso lähelle lattiapintaa. Lattiavalu hoitaa sitten lopun.

Leivinuunin / piipun alunen. Tämän anturan päälle tehdään harkkokorotus, jonka päältä muurataan ensin yksi kantava seinänpätkä sekä myöhemmin piippu ja takka-leivinuuni. Kuvan ottamisen jälkeen on toki lisätty raudoituskorokkeet, eli raudoitus on n. puolivälissä valua.
Anturoiden porrastus onnistui kohtuuvaivalla pilarianturamuottien avulla. Vaikka oli tässä raudoituksineen silti ihan kiitettävästi värkättävää.

Lauantai-illan pimeys tuli jo päälle, kun käsikopelolla tein raudoituksia. Raudoitusta jatkoin maanantai-iltana Jeremian kanssa ja sainkin kaikki valmiiksi juuri ennen pimeän tuloa. Tiistai-aamuna tuli betoniauto kahdeksalta ja tehtiin valu. Hieman meinasi porrastuksissa käydä köpelösti, eli betoni pursui alaosassa yli ja koko ajan tuli päältä lisää. Piti antaa hieman jäykistyä ennen kuin alkoi tasoittelemaan ylempiä tasoja. Tällä kertaa betonia oli riittävästi ja sitä jäi jopa yli n. 200 litraa.

Anturat valettuna ja tasoiteltuna.

Tiistaina pidin raksahommista vapaapäivää, kun syksyn sählyvuorot taas alkoivat. Sählyä pelatessa alkoi polvi vähän oireilemaan. Olin kolauttanut sen jonakin päivänä kipeästi sokkelin reunaan ja se vähän ärtyi. Keskiviikkona oli sitten koko polvi turvonnut ja vettä täynnä. Lääkäri määräsi painesidettä ja lepoa. Tämä nyt vähän rajoittaa sitten elämää, eli keskiviikon yritin pysyä poissa raksalta, mutta torstaina oli pakko käydä purkamassa anturamuotit, jotta muurarit saavat väliseinien perustukset muurattua. Palkkasin siis taas Muhosen Heikin ja Tapperin Jimpan muuraamaan. Tällä jalalla olisi harkkomuurauksen harjoittelu mahdotonta.

Muuraus menee sadekelin vuoksi lauantaille, joten liikaa ei jää aikaa muurauksien kuivumiselle, kun Norosen Mika tulee tekemään sisätäytöt loppuun jo maanantaina. Täytyy tehdä täyttöjen tiivistys varovasti, jotta vasta muuratut väliseinien perustukset eivät petä. Otin maanantain vapaaksi, jotta voin olla hommassa apuna.

Osa 3. Porakaivo

Keskiviikkona tuli vihdoin kauan odotetut Porakaivoliike Kallioniemen miehet tontille. Tai itse asiassa toivat porausauton jo tiistai-iltana tontille valmiiksi ja aloittivat porauksen aamulla. Katselimme siinä sopivan paikan tontille ja he aloittivat hommaa. Oli puhetta, että n. puolen päivän maissa olisivat ehkä valmiita, jos vettä löytyy kohtuusyvyydestä. Lupasivat soitella, jotta voin tulla paikalle katsomaan, kuinka kaivon huuhtelupumppu toimii. Naapurissa vettä oli löytynyt ekan kerran jo 50 metristä ja kaivo oli lopulta porattu 90 metriin. Niinpä odotin, että meidänkin tontilla vesi löytyisi suurin piirtein samoista syvyyksistä. Yhden maissa ei ollut kuulunut vielä mitään, joten lähdin töistä kotiin ajatellen, että kohta soittavat kuitenkin. Tontille päästyäni totesivat, että 63 metriä on porattu, eikä ole yhtään tullut vettä. Maata oli ollut ennen kalliota 12 metriä, joten vaikka vieressä on näkyvä kallio (nousee siis parin metrin seinämänä ylös), sukeltaa kallio kuitenkin todella alas. Kallio oli vieläpä niin tiivistä, että painehuuhtelua ei pystyisi tekemään.

Painehuuhteluhan tehdään, jos vettä ei meinaa löytyä tai veden tuotto on huono. Se vaatii kuitenkin ilmeisesti hieman rikkonaista kalliota ja kun meillä ilmeisesti oli vain täyttä tiivistä kalliota, ei sitä pystyisi tekemään. Poraus jatkui ja jatkui vaan, kävin välillä kotona ja taas myöhemmin uudestaan tontille. Siinä vaiheessa oli porattu yli 120 metriä ja oli ihan yhtä kuivaa. Taas lähdin pois ja myöhemmin tulin taas uudestaan. Vettä oli vihdoin löytynyt 163 metrin syvyydestä! Aivan kauheasti vettä ei ollut tullut, mutta olivat päättäneet lopettaa porauksen siihen ja katsotaan ajan kanssa, kuinka vettä alkaa tulemaan. Eli mikäli vettä ei siitä tulisi riittävästi, tehtäisiin vesipainehalkaisu, jonka pitäisi edesauttaa vedensaantia.

Kallioniemellä on maksimiveloitus vesikaivossa 150 metriä, joten kaikkia metrejä minun ei tarvitse maksaa. Joka tapauksessa kaivo tulee n. tuplasti kalliimmaksi kuin olin ajatellut (kuka käskee aina budjetoida alakanttiin?). Se tosin on pienin murhe, eli ongelmaksi noin syvästä kaivosta tulee monesti veden laatu. Yhdellä tutulla tehtiin Vuonteelle (n. 3,5 kilometriä Lievestuoreelle päin) 150 metrin kaivo ja siinä tuli suolavettä. Eli on jotain jääkaudenaikaista merenpohjaa ja siellä suolavesitasku. Heillä tehtiin betonitulppa kaivoon muutaman kymmentä metriä ja tehtiin sitten painehalkaisu. Itse pelkään nyt, että meilläkin tulee suolaista vettä.

Eihän siinä mitään, ei tarvitsisi sitten lisätä keittoon suolaa, mutta kun siitä on muuten lähinnä haittaa. Eli kaikki vesikalusteet yms. ruostuu pilalle pesukoneita myöten eikä vesi käytännössä ole juomakelpoista. Huonolla tuurilla meillä on siis 163 metriä syvä suolavesikaivo! Ja vielä huonommalla lisäksi rautakaivo(s), eli ilmeisesti mitä syvemmälle mennään, sitä todennäköisempää on, että vedessä on kaikkea ylimääräistä, mitä ei välttämättä pitäisi laittaa suuhun ja vesikalusteisiin. Jos näin on, minun ei tarvitse enää arpoa, tehdäänkö taloon maalämpö. Eli maalämpökaivon syvyydeksi on mitoitettu 140 metriä, joten tuo 163 metriä syvä kaivo riittäisi paremmin kuin hyvin. Täytyy vielä kuitenkin toivoa, että vesi olisi hyvälaatuista.

Tsekkasin kaivon syvyyttä ensin torstai-iltana pudottamalla pienen kiven kaivoon. Putoamisaika ennen molskahdusta oli 2,5 sekuntia. Tai siis pudottamisesta kului 2,5 sekuntia, ennen kuin molskahduksen ääni tuli ylös. Laskepa siitä sitten, kuinka syvällä vesi oli. Vedenpinnan syvyyden määrittäminen on siinä mielessä tärkeää, että tiedetään kaivon vedentuotto. Perjantaina yritin selvittää kaavaa, jonka perusteella voisi laskea vedenpinnan syvyyden. Tässäpä yksi kaava, jonka löysin: http://www.rautavaara.fi/koulut/oppima/tkurssit/ftkmalli.html

Perjantai-iltana kävin tontilla katsomassa talon urakoitsijan kanssa paikkoja, mihin ottavat tavaroita ja miltä osin pihaa pitää vielä tasoitella. Samalla kurkistin taas kaivoon ja huomasin, että vedenpinta olikin jo näkyvissä. Mittasimme pinnan ja totesimme, että vedenpinta on nyt 4,2 metriä maanpinnasta. Eli kaivossa on vettä lähes 160 metriä. Kun kaivon halkaisija on 165 mm, tarkoittaa tämä sitä, että kaivossa on n. 3,4 kuutiota vettä. Ja kun porauksesta oli tasan kaksi vuorokautta, on veden tuotto siis yli 1,5 kuutiota / vuorokausi, ainakin tässä vaiheessa. Täyttää siis Kallioniemen vesitakuun 1 000 litraa / vuorokausi, joten painehalkaisua ei tarvitse tehdä ainakaan tässä vaiheessa. Veden laatua kun vesitakuu ei kata, joten Kallioniemen osalta homma on selvä. Vesitakuun pituutta en tosin tiedä, enkä hoksannut kysyä, eli jos vesi loppuu puolen vuoden päästä, onko vesitakuu vielä silloin voimassa.

Porakaivoauto työssä. Tässä vaiheessa vielä hymyilytti.

Porauksesta tulee jätteenä aimo kasa kivituhkaa (n. 3,5 kuutiometriä). Tuuli kävi onneksi metsään päin, joten kivituhka ei sotkenut paikkoja pahemmin.


Osa 4. Sähköliittymä

Keskiviikkona tuli porakaivomiesten lisäksi Voimatelin miehet, tai oikeastaan mies ja nainen, tekemään sähköliittymän asennusta. Eli vetivät parin tolpan päästä kaapelit lähinnä meidän tonttia olevalle tolpalle ja siitä alas ja tontin rajalle, johon meidän hommaama syöttökaapeli oli tuotu edellisviikolla. Sähkömies kävi sitten iltapäivällä tekemässä jatkoksen, joten sähköt olivat mittarointia ja kytkentää vaille valmiit.

Torstaina sähköyhtiö kävi sitten tekemässä kytkennät ja mittaroinnin, joten sähköä oli vihdoin saatu tontille. Sähköliittymä tuli reilu kaksi viikkoa myöhässä, joten vakioviivästyskorvaukset pitäisivät olla reilu 700 euroa. Vattenfallilta varoittivat jo tosin, että todennäköisesti vetoavat kesän myrskyihin, eli olisi ylivoimainen este taustalla. Itse ihmettelin takaisinpäin, voiko tosiaan heinäkuun myrskyt vaikuttaa vielä syyskuussa. Eli jonkinlainen vääntö asiasta tullee vielä.

Sähköliittymän asennukset pääosin tehtynä. Tällä mallilla ne ovat vieläkin, milloin lie viimeistelevät.


Muuta

Huomenna pitäisi mennä tontille tekemään loput routaeristykset valmiiksi, jotta saadaan maanantaina tehtyä myös ulkotäytöt valmiiksi. Onneksi Lauri lupautui avuksi, koska itse en tällä jalalla pysty kyllä kyykkimään.

Eli homma jatkuu edelleen tiiviisti, mutta kohta saa onneksi hieman hengähtää, kun saadaan paikat talon urakoitsijalle valmiiksi. Pitää sitten jossakin vaiheessa alkaa höyryämään autokatosta eteenpäin, jotta saa siihen lattianvalun samalle päivälle talon lattian valun kanssa. Kunhan nyt ehtisi puutavarat kilpailuttamaan ensin. Kattotuolit on jo tosin tilattu ja ne tulevat syyskuun lopulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti