Perjantai 13.

Viime viikko meni anturan valua valmistellessa. Muotteja tuli tehtyä yhteensä ehkä kolme täyttä työpäivää. Lopulta kävi niin hyvin, että sahauksesta tullut lauta riittikin juuri ja juuri muotteihin. Eli aivan täydellisen hyvin tuli sekin vahingossa optimoitua, kun osa niistä laudoista meni taapelin tuuletusrimaksi.

Yhtenä päivänä oltiin koko porukalla, minä tein muotteja Jeremian kanssa ja muut raivasivat hieman paikkoja.

Tytöt ahkerana!

Kaikki ahkeroi!

Valu sovittiin perjantai-iltaan. Sain mukavan könttähinnan Syrjän betonilta ja toimituksenkin illaksi puoli kahdeksalta, joten apumiehiä oli helpompi saada paikalle. Hintaeroa ei loppupelissä ollut kolmen eri betonitoimittajan kesken juurikaan. Käytännössä homman ratkaisi toimitusaika.

Koskaan aiemmin en ole ollut anturan valua itse suunnittelemassa, joka johti siihen, että moneen asiaan tuli kysyttyä neuvoa kokeneemmilta ja viisaammilta. Osa asioista tuli taas opeteltua kantapään kautta ja kokeilemalla, kuten muottien tukitolppien teko. Lopulta parhaaksi osoittautui vinoon leikattu lauta, se upposi helposti ja kohtuullisen tukevasti sepeliin. Muotteja vahvistettiin vielä latomalla harkkoja muutaman metrin välein, jotta muotit eivät leviäisi ja siten aiheuttaisi betonille lisämenekkiä turhan päiten.

Betonin menekin olin laittanut viimeisen päälle excel-taulukkoon, johon laskin eri sivujen pituudet ja osassa sivuja nostin korkeutta arvion mukaan sopivaksi. Tämän mukaan tilasin sitten betonin, paitsi viime hetkellä vähensin puoli kuutiota, kun tuntui, että on toleranssia vähän liikaakin. Ei kuitenkaan olisi mukava sijoittaa kuution mönttiä johonkin nurkalle...

Torstai-iltana alkoi tulla jo hieman paniikki, kun raudoitukset olivat kovasti kesken (itse asiassa aloiteltiin vasta torstai-iltana) ja torstai ja perjantai piti kuitenkin olla jo töissä. Venytin päivää torstaina niin pitkälle kuin tontilla luonnonvalossa näki jotakin. Viimeisenä asensin pilarianturoiden alle finnfoamia (tai siis sinistä eristettä), koska sitä näki vielä asentaa sen vaalean värin vuoksi. Perjantaina lähdin hieman aiemmin töistä ja hain loppuja tarvikkeita rautakaupoista. Starkista hain muoviset raudoituskorokkeet, koska ajattelin, että aika ei yksinkertaisesti riitä sitomaan rautoja muottilautoihin roikkumaan. Tämä olikin ihan hyvä ratkaisu lopulta.

Sitten tontille ja kauhealla hötkyllä loppuja raudoituksia tekemään. Ensin muutaman pilarin alle vielä eristeet ja sitten surraamaan (raudat olin leikannut sopivaksi jo edellispäivänä). Lauri ja Anna tulivat jossakin vaiheessa pyörähtämään ja Laurista olikin kovasti apua viime hetken raudoituksissa, kiitos vaan! Lapsetkin paiskivat mukavasti töitä ja auttoivat minkä pystyivät.

Pienen tytön evästauko :)

Kovalla vimmalla viimeisiä raudoituksia...

Betoniauto kaartoi pihaan hieman etuajassa ja vasta siinä vaiheessa muistin, että väliseinien anturoille piti laittaa tartunnat. Nopeasti nekin mitattiin ja porasin muotteihin reiät raudoille sekä raudoitin. Enpä olisi uskonut, että sellaisella vauhdilla tällainen nörtti osaa surrata rautaa. Toivottavasti tuli oikeisiin kohtiin, en ole vieläkään tarkistanut.

Mitä useampi kokki sen sakeampi soppa...

Siitä se lähtee...

Pumppuauto alkoi sitten pumpata aloittaen talon anturoista. Aluksi letkun varressa oli Tissarin Heikki, joka oli nähtävästi tehnyt hommaa aiemminkin. Itse tartuin lapioon ja tasailin pintaa silmämääräisesti. Pekka kulki perässä ja viimeisteli laudalla. Homma sujui mukavasti ja tosi nopeasti. Kohta jo oltiinkin autotallin puolella. Siinä kohtaa tulikin yllätys, eli anturaa oli valamatta muutama metri, kun pumppumies ilmoitti, että nyt on tavara loppu. Täh! Missä nyt on mennyt pieleen. Epäilin jo, että ovatko toimittaneet oikeata määrää tavaraa, koska muotit eivät olleet juuri missään kohtaa pullistuneet, joten ylimääräistä menekkiä ei ihan kauheasti olisi pitänyt olla.

No, ei auttanut muu, kuin viimeistellä ne mitä oli viimeisteltävissä. Pumpun perästä saatiin vielä muutama kottikärryllinen tavaraa, kun letku tyhjennettiin ja sen avulla anturaa saatiin sille mallille, että ei jäänyt yhtään kulmaa vajaaksi. Lopulta jäi n. viiden metrin matka valamatta + autokatoksen pilareiden anturat. Selkä alkoi jo mukavasti ilmoittamaan, että ei tämä ole toimistoihmisen hommaa, kun siinä iltaa kohden valua tasoiteltiin ja viimeisteltiin. Fiilistä laski suunnattomasti betonin loppuminen.

Tässä pari kuvaa vielä:

Ite isäntä

Pekka tasoittaa pintaa. Ja hyvä tulee!

Illalla tarkistelin laskelmia ja huomasin, että laskuvirhehän sinne exceliin oli tullut ja sen vuoksi tilaus jäi 600 litraa liian pieneksi. Tämä virhe ei tosin kokonaan riittänyt, vaan vajausta oli yhteensä 900 litraa, eli jos olisin jättänyt sen viime hetken massan pienentämisen tekemättä, olisi määrä ollut juuri sopiva, vain parisataa litraa liikaa. Vaihtoehtoja mietin ja laskeskelin, että kun maanantaina tulee Starkilta kuorma muurauslaastia, niin samaan kuormaan saisi kuivabetoninkin. Lopulta valmisbetoni tuli vain 50 euroa kalliimmaksi, joten olen huomiselle tilannut sen yhden lisäkuution tavaraa eikä tarvitse näin ollen vääntää sitä betonimyllyllä.

Perjantaina tontilta lähtiessä toisen auton takaikkuna jumittui alas eikä millään suostunut nousemaan (sain vasta tänään maanantaina nousemaan värkättyäni pitkän aikaa).

Olipa tämä siis perjantai 13. päivä. Kaiken lisäksi pe-illalla alkoi kurkussa tuntumaan kipua ja sunnuntaina todettiin angiina. Joten otetaan tässä pari päivää hieman rauhallisemmin...

Näin vähästä jäi kiinni autotallin antura (lisäksi kolme pilarianturaa)

Lauantaina hain Tissarilta vesisäiliön, puhdistelin sen ja nostin vanhaan notkuvaan peräkärryyn. 500-600 litraa kerrallaan viitsi säiliöön laittaa vettä ja vielä kärryn pohja kesti. Saamme Tissarilta vettä säiliöön, joten ei tarvitse sen kauempaa lähteä hakemaan. Omaa vettä kun ei vielä ole, vaan porakaivo on vasta syyskuussa tulossa. Lauantaina ja sunnuntaina kävimme kastelemassa anturoita, jotta ei liian nopeasti kuivuisi ja aiheuttaisi halkeamia. Lisäksi talon anturat peittelimme lauantai-iltana muoveilla, jotta ei siitä vesi haihtuisi.

"Juokseva vesi"